Pienestä kyläpahasesta kasvaa mahtava imperiumi. Pelaaja rakentaa teknologisen kehityksen, sodankäynnin ja tuotannon optimoinnin kautta valtakunnalleen tien avaruuteen asti. Civilization-pelien tarina kertoo kansakuntien kehityksestä ja yhteenotoista. Vuoropohjaisessa strategiapelissä tärkeintä on kehitys. Sodat voittaa se, joka pääsee hyökkäämään keihäsmiesten kimppuun panssarivaunulla.
Viidennessä osassa Civilizationia on yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu, menettämättä kuitenkaan pelikokemuksen rikkautta. Peli etenee edelleenkin verkkaisesti, koukuttavana rauhallisesta tahdistaan huolimatta. Varsinkin alussa voi mennä montakin vuoroa, ennen kun pelissä tapahtuu juuri mitään, mutta se on osa Civilizationin viehätystä.
Näkyvimmät muutokset on tehty sotimiseen. Pelikartta koostuu ruutujen sijaan kuusikulmaisista heksoista, joiden myötä yksiköiden liikkuminen on luontevampaa. Heksassa voi olla vain yksi sotilasyksikkö kerrallaan, joten suuri armeija vie paljon tilaa. Muutos johtaa siihen, että armeijoiden koot ovat pienempiä ja taistelu vaatii enemmän taktikointia. Civilization 4:n massiivisten yksikköpinojen kanssa säätäneille uudistus on erittäin tervetullut. Se tosin tarkoittaa myös sitä, että samoilla viidella yksiköllä voi tuhota vihollisen toisensa perään, koska vastapuolellakaan ei voi olla kovin suuria armeijoita.
Moni aiemmista peleistä tuttu pullonkaula on poistunut. Yksiköitä ei enää lastata laivaan, vaan ne oppivat muuttumaan veneiksi, jotka osaavat omatoimisesti ylittää vesistöjä. Merellä kulkeva maayksikkö on haavoittuvainen, joten sitä on syytä suojella sotalaivoilla. Barbaarit ovat paljon vähemmän ärsyttäviä kuin ennen, nyt kun niiden leirejä tuhoamalla saa rahaa. Uskonnot ja hallitusmuodot on korvattu sosiaalipolitiikalla, jota voi parantaa panostamalla kulttuuriin. Jos panostaa rationaalisuuteen, tieteen kehittäminen helpottuu. Jos uskonnollisuuteen, ihmisistä tulee onnellisempia.
Diplomatia on aina ollut pelin heikoin osa-alue. Niin on nytkin. Onneksi moninpeleissä ongelma katoaa, kun asioista pääsee sopimaan ihmisten kanssa. Myös yksinpelin kannalta diplomatiaan on tullut vähän lisää potkua, kun isojen kansakuntien lomaan on lisätty yhdestä kaupungista koostuvia pikkuvaltioita. Niiden kanssa säätämällä saa etuisuuksia, mutta ne eivät pienen kokonsa vuoksi yleensä uhkaa pelaajaa. Toinen pieni kauneusvirhe on pelin pitkät latausajat. Hyvälläkin pelikoneella ison imperiumin vuoron vaihtamisessa menee vähän turhan kauan.
Civilization on yksi pelaamisen suuria menestystarinoita. Erityisesti ykkönen, kakkonen ja nelonen ovat olleet loistavia pelejä, joita on pelattu Suomessakin kouluja ja eduskuntaa myöten. Virtaviivaistettu, rikas ja koukuttava vitonen on paras Civilization-peli ilmiön startanneen ykkösosan jälkeen.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Klassikkopelin uusin versio hallitsee.
