Olipa kerran Faeryanisin valtakunnassa inha tyranni nimeltä Ceville. Eräänä päivänä kansa kapinoi ja tyranni tuupattiin tyrmään – ja siitä ne vaikeudet vasta alkoivatkin. Tyranniakin pahempaa on nimittäin tyrannin syrjäyttämisen junaillut ilkiö, joka aikoo kansakunnan polkemisen lisäksi myös terrorisoida sitä.
Seikkailupelinä Ceville tapailee lajityypin parhaita perinteitä. Pelikokemus rakentuu erilaisten hahmojen kohtaamisesta ja ongelmien selvittelystä matkalta löytyviä esineitä käyttäen. Toisinaan tehtävissä on myös ajastin, jonka loputtua joutuu aloittamaan alusta, mutta pääasiassa haaste perustuu enemmän tehtävien monivaiheisuuteen kuin omituisuuteen. Usein on ihan selvää mitä pitäisi saada aikaiseksi – haasteena on keksiä välivaiheet, jotka poistavat esteet sen ilmeisen askeleen tieltä.
Vaihtelua tuo sekin, että pelissä on yhteensä kolme päähenkilöä – Ceville, pikkulikka Lily ja kiiltokuvapaladiini Ambrosius. Useilla hahmoilla pelaaminen luo mukavaa vaihtelua, sillä hahmojen persoonallisuudet vaikuttavat melkoisesti siihen, mitä pelaajan keksimistä ratkaisuista hahmot suostuvat toteuttamaan. Ilkeän tyrannin, reippaan pikkulikan ja maailman omahyväisimmän paladiinin toimissa joutuu ajattelemaan mukavan erilaisella logiikalla.
Cevillen hahmot ja tarina ovat satujen peruskauraa, ja tekijät tietävät sen itsekin. Käsikirjoittaja on repinyt kliseitä poikkeuksellisen häpeämättömästi – paladiini valistaa oikeaoppisesta hiustenhoidosta ja panssarinkiillotuksesta hyvyyden kulmakivenä, tyranni arvostelee muiden tyrannien pahisnaurua, ja reipas pikkulikka kyseenalaistaa molempien terveen järjen iloisen alentuvasti. Juuri kun kliseen ryöstöviljely alkaa ärsyttää, satunnainen sivuhahmo laukaisee jotain täsmälleen yhtä sarkastista kuin pelaaja juuri ajatteli. Enimmäkseen hahmojen keskinäinen päänrepiminen vain hymähdyttää, mutta parhaimmillaan se aiheuttaa repeilyä myös vahingossa kuulolle osuneissa perheenjäsenissä.
Ongelmiakin toki on. Kamerakulmat tekevät välillä olennaisten asioiden havaitsemisesta tai oikeaan paikkaan liikkumisesta vaikeaa. Ajoittain kuva myös klippaa kummallisesti, ja dialogia jää kuulematta tai samaan paikkaan saa kävellä kahdesti. Tämä saattaa johtua siitä, että seikkailupelien tavallinen ongelma – siis pelinopeuden rajoittaminen ruudulla taapertavien hahmojen nopeuteen – ohitetaan Cevillessä antamalla pelaajan kelata dialogit, ruudunvaihdokset sekä muut hidasteet naksauttamalla hiirtä. Kiva ominaisuus, kun sitä haluaa käyttää. Kivointa olisi kuitenkin, jos kelaus toimisi vasta kun näkee jotakin toista kertaa, jotta olennaisia asioita ei voisi ohittaa vahingossa.
Mistään merkkiteoksesta tai pakko-ostoksesta Cevillen kohdalla ei voi puhua. Pahisnäkökulma ja hahmojen iloinen ylenkatse toisiaan kohtaan tekee pelistä kuitenkin viehättävän, perinteitä värikkäästi tulkitsevan tuttavuuden huumoriseikkailujen ystäville.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kelpo komediaseikkailu hyviä perinteitä kunnioittaen
