Kissanainen terottaa kynsiään Catwoman-leffan imussa julkaistussa pelissä. Electronic Arts noudattaa toisin sanoen tutuksi käynyttä ison budjetin elokuvaan pohjautuvan pelin konseptia. Valitettavasti elokuvien sanelemat tiukat tuotantoaikataulut eivät tee hyvää pelien tasolle, ja keskeneräisyys on ongelmana myös Catwomanissa.
Grafiikka on kelvollista ja pelissä on ajoittain ideaa, mutta kehno pelattavuus ja huolimaton viimeistely raivostuttavat jo harjoituskentässä. Epälooginen kamera hyppii levottomasti ja etenkin juuri silloin kun olisi tärkeää nähdä mitä ympärillä tapahtuu, kuten taisteluissa tai kiipeillessä pitkin kapeita kattoja ja verkkoaitoja. Catwoman on sekoitus akrobaattisia temppuja, tehtävien selvittämistä, jälkien seuraamista ja tietenkin vihollisten päihittämistä. Pelinä se ei onnistu kunnolla millään osa-alueella. Kentät ovat näennäisestä laajuudestaan huolimatta käytännössä yksinkertaisia temppuratoja, joissa pitää vain päästä pisteestä A pisteeseen B. Vihollisia ei voi tappaa, vaan heidät pitää esimerkiksi potkia komeroihin tai riisua aseista ruoskan avulla. Välillä täytyy pitää silmällä mystisen Midnight-kissan jättämiä tassunjälkiä ja hajuja, jotka Kissanainen näkee erikoiskykyjensä avulla, mutta se ei tuo peliin mitään lisäarvoa.
Pelaaja saa timantteja pisteytysjärjestelmän avulla, ja ne ovat käypää valuuttaa. Vanha totuus, että timantit ovat tytön parhaita ystäviä, pitää siis paikkaansa, sillä Kissanainen voi ostaa niillä esimerkiksi tietoa monimutkaisemmista taisteluliikkeista.
Pelin voi ennustaa saavan saman kohtalon kuin flopannut leffa, sillä useaa kohderyhmää kosiskeleva ja kompromisseihin päätyvä julkaisu ei tarjoa lyhyttä ajanvietettä kummempaa.
Catwoman tassuttelee Tomb Raiderin jalanjäljissä niukasti puettujen ja toiminnasta pitävien naishahmojen pelimaailmaan, mutta heikommalla menestyksellä.
