Castlevania-sarja kuuluu pelihistoriaan lähes yhtä olennaisena osana kuin Super Mario tai Metal Gearit. Vuosien mittaan 2D:stä 3D:ksi muuttunut vampyyrijahti on kokenut elinkaarensa aikana monta ylä- ja alamäkeä.
Nyt kauppoihin saapuneen Castlevania: Curse of Darkness:n myötä viime aikoina hienoisessa laskusuhdanteessa ollut pelisarja suuntaa jälleen ylöspäin. Massiivisten innovaatioiden ansiota tämä ei ole, sillä pelaamisen peruselementit ovat tuttuja jo vuosien takaa. Kostonhimoinen päähenkilö Hector siis juoksentelee ympäri lääniä latoen vihollisia nippuun kuin niittokone. Kukistuneista pahiksista saa tietysti hahmoa kehittävää kokemusta ja vähän väliä mukaan tarttuu myös uusia varusteita, joilla väkivallan kierrettä voi jatkaa.
Hectorin aseistamisessa on yksi mukava jippo. Sankarimme osaa nimittäin tehdä itse omat varusteensa yhdistelemällä kenttien varsilta löytyviä objekteja ja hyödyntämällä pikkudemoneita, jotka uskollisen lemmikin tapaan auttavat selviämään Valachian haasteista.
Vaikka omien aseiden takominen on hauskaa, on niistä vain harva oikeasti hyödyllinen. Valinnanvaraa kuitenkin riittää ja pieni vaihtelu onkin tarpeen, sillä pidemmän päälle uuden Castlevanian kenttäsuunnittelu alkaa käydä puuduttavaksi eikä erilaisia vihollistyyppejäkään ole riittävästi.
Castlevania: Curse of Darkness on varsin yllätyksetön hack’n’slash, mutta sen perusominaisuudet ja eteenkin taistelusysteemi toimii. Ikävystyminen vaanii kuitenkin nurkan takana siinä määrin, että siitä kannattaa olla hieman huolissaan.
Tilt.tv:n tuomio: Näppärä hack’n’slash