Aikoinaan melkoisiksi klassikoiksi muodostuneet 2d-tappelupelit ovat nykyään jääneet lähinnä kuriositeetin asemaan. Kolmiulotteisten virkaveljien vallattua markkinat ja useimpien pelaajien sydämet, 2d-mätkinnät ovat yleensä vain innokkaiden asianharrastajien ymmärtämää hupia. Tämä kehitys on oikeastaan melkoinen menetys suurelle peliyleisölle, sillä näyttävyydestään huolimatta 3d-tappelupelit eivät tavallisesti pysty vastaamaan 2d-versioiden loistavaan pelattavuuteen, persoonallisiin hahmoihin ja äärimmäisen hektiseen tunnelmaan. Viime vuosina oikeastaan vain Soul Caliburissa ja jossain määrin myös Bloody Roar -sarjassa on ollut edes hieman vastaavaa yritystä.
Useimpien pelintekijöiden siirryttyä kolmiulotteisten polygoni-ihmeiden maailmaan, 2d-mätkintöjen lipunkantajiksi ovat ryhtyneet Capcom ja SNK. Kilpailtuaan ensin muutaman vuoden ajan laadultaan varsin epätasaisilla ja usein ikävästi itseään toistavilla peleillä parivaljakko löi vuonna 2000 hynttyynsä yhteen. Lopputuloksena oli erittäin hauska Capcom vs SNK, joka onnistui yhdistämään molempien yhtiöiden pelien parhaat puolet erinomaiseksi ja ennen kaikkea kestäväksi pelikokemukseksi. Nyt kauppojen hyllyille on ilmestynyt Capcom vs SNK 2 – Mark of the Millenium 2001, joka jatkaa samalla kovatasoisella linjalla. Kaikkea on tullut lisää, tappelusysteemiä on hiottu entisestään ja 2d-mätkintöjen kiihkeä tunnelma takaa peli-ilon pitkäksi aikaa.
Tällä kertaa pelisysteemin suhteen liikutaan samoilla linjoilla Street Fighter -sarjan kanssa. Tarjolla on kuusi erilaista hyökkäysnappia eli kolme sekä potkuille että lyönneille. Lisäksi hahmot osaavat esimerkiksi hyppiä, torjua iskuja, tehdä muutaman erilaisen heiton ja härnätä vastustajaa loukkauksilla. Eli paketista löytyvät kaikki vuosien aikana mukaan kertyneet perustemput.
Epätavallisempaa otetta pelin taistelumekaniikkaan tarjoavat sen sijaan erilaiset taistelutyylit eli groovet. Siinä missä ensimmäisessä Capcom vs SNK -pelissä oli tarjolla kaksi erilaista taistelutyyliä, jatko-osassa niiden määrä on nostettu kuuteen. Käytännössä groovet määräävät, milloin pelaaja voi hyödyntää hahmonsa erikoiskykyjä ja millaisia lisäliikkeitä hän saa käyttöönsä. Esimerkiksi omassa suosikissani A-groovessa ruudun alalaidassa oleva mittari latautuu jokaisen onnistuneen hyökkäyksen myötä hieman. Mittarin täyttyessä puoleen väliin saakka hahmo voi käyttää ensimmäisen tason erikoishyökkäyksiään ja sen täytyttyä pelaaja voi halutessaan kytkeä päälle erityisen Custom Combo -moodin, jossa hyökkäyksistä tulee tavallista voimakkaampia ja pitkien sarjojen tekeminen helpottuu huomattavasti. Lisäksi kyseinen taistelutyyli mahdollistaa nopeat pysähdykset, turvallisen laskeutumisen, kierähdykset ja vastahyökkäykset.
Monipuolisesta taistelusysteemistä huolimatta pelattavuus on useimpien 2d-mätkintöjen tapaan kohdallaan. Pelisysteemiin on helppo päästä mukaan, mutta pelkällä nappien hakkaamisella ei yleensä selviä kovin pitkälle, vaan eri taistelutyylien hienouksien opetteleminen vaatii paneutumista. Tätä vaatimusta ei myöskään vähennä se tosiasia, että jo pelin alkaessa valittavana on hulppeat 44 erilaista hahmoa. Lähes kaikki ensimmäisen pelin bonuksina olleet hahmot (kuten Morrigan) ovat nyt perusvalikoimassa. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että piilotettuja taistelijoita ei tällä kertaa ole mukana kovin montaa. Kaikki hahmot ovat luonnollisesti tuttuja Capcomin ja SNK:n aiempia tappelupelejä pelanneille, mutta tällainen valikoima on joka tapauksessa hämmentävä ja omien suosikkien löytymiseen menee taatusti aikansa.
Useimmista 3d-mätkinnöistä pelin erottaa myös sen epätavallinen pistelasku-systeemi. Pelkkä vihollisten mahdollisimman nopea kukistaminen ei nimittäin riitä kovin pitkälle parhaiden tulosten listalla, vaan myös taistelutyylillä on merkitystä. Pelkästä nappien hakkaamisesta pistetilille ei kerry juurikaan täytettä. Sen sijaan pisteitä heruu pitkistä sarjoista, onnistuneista erikoishyökkäyksistä ja vastahyökkäyksistä sekä monista muista tempuista. Systeemi toimii erittäin hyvin ja se palkitsee luovia hyökkäyssarjoja käyttävää pelaajaa mukavasti. Samalla otteluistakin tulee selvästi näyttävämpiä, kun pelaajan ei enää kannata turvautua yksinkertaisimpiin hyökkäyksiin.
Aivan kaikki tässäkään pelissä ei kuitenkaan ole kohdallaan. Playstation 2:n DualShock-ohjain ei nimittäin tunnu sopivan taistelusysteemin vaatimuksiin erityisen hyvin. Ongelmia aiheuttaa pääasiassa se, että osa liikenapeista on jouduttu laittamaan DualShockin liipaisimille, mikä tekee tiettyjen erikoisliikkeiden käytöstä suhteellisen vaikeaa. Esimerkiksi turvallinen laskeutuminen vaatii kaikkien lyöntinappien painamista samanaikaisesti. Sormien saaminen yhdelle liipaisimelle, neliölle ja kolmiolle ei kuitenkaan onnistu ainakaan allekirjoittaneelta kovin näppärästi. Ongelmaa on paikattu antamalla mahdollisuus säätää erilaiset nappiyhdistelmät suoraan tiettyihin nappeihin, mutta täysin tämä ratkaisu ei pysty pelituntumaa pelastamaan. Kunnon arcade-tikku olisikin erittäin näppärä kapistus tämän pelin parissa, mutta ainakaan itse en ole onnistunut sellaista PS2:lle löytämään.
Grafiikasta puhuminen on myös hiukan vaikeaa, 2d-mätkinnästä kun on kyse. Capcom vs SNK 2 ei luonnollisestikaan yllä näyttävyydessään lähellekään tyylikkäimpien PS2-pelien tasoa, mutta toisaalta se ei moista temppua edes yritä. Peli on pysynyt erittäin uskollisena kaksiulotteisten tappelupelien hiukan nykivälle animaatiotyylille ja suorastaan klassiselle ulkoasulle. Nykyään kaikki eivät tällaista tyyliä ihmeemmin arvosta, mutta allekirjoittaneen mieleen 2d-pelien graafinen jälki on ollut aina. Grafiikka on erittäin selkeää ja sitä on tuttuun tyyliin maustettu runsailla hauskoilla yksityiskohdilla. Esimerkiksi innokkaana naisteniskijänä tunnetun Benimarun hiustyyli vaihtelee hänen vastustajansa sukupuolen mukaan.
Kokonaisuutena Capcom vs SNK 2 on mukavan onnistunut peli. Erilaisia bonuksia pakettiin olisi kaivannut hieman enemmän, mutta muuten kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Hahmoja riittää, kuusi erilaista taistelutyyliä tarjoavat jokaiselle jotakin ja pelaaminen on yksinkertaisesti hauskaa. Vaikka 2d-mätkinnät eivät yleensä kiinnostaisikaan, Capcom vs SNK 2 on katsastamisen arvoinen peli. Kaksiulotteisissa tappelupeleissä on nimittäin edelleen melkoisen paljon potentiaalia, etenkin näin hyvin toteutettuna.