Call of Juarez on kunnianhimoinen yhdistelmä spagettiwesterniä, atsteekkiaarteen etsintää sekä vanhaa kunnon FPS-räiskintää. Tarina seuraa vuoroin syyttömänä hirttäjäisiä pakenevan Billyn, vuoroin häntä jahtaavan pastori Rayn veristä kissa ja hiiri -leikkiä. Kaksikko matkaa läpi lainsuojattomien, kaivosten, intiaanien. preerian ynnä muiden genren kliseiden kautta. Siinä sivussa tehtaillaan raatoja enemmän kuin ensimmäisessä maailmansodassa.
Molempien hahmojen etenemistyyli on täysin toisistaan poikkeava. Puoliverinen Billy hiipii ja kiipeää kentät läpi, kun taas syntisiin kyllästynyt pastori Ray on pätevä pistolero, joka ei parista nikkelinapista piittaa. Koska kentissä on aivan liian helppo edetä pelkästään räiskimällä hengiltä kaikki vastaantulijat, ei väkisin päälleliimatun oloinen hiiviskely jaksa innostaa. Tilannetta ei paranna se että Billy on hauras rääpäle, joka hengenmieheen verrattuna ei kestä edes pientä puhuria.
Pelin kahdesta hahmosta pastori on selkeästi mielenkiintoisempi pelattava. Vedettäessä kuudestilaukeavia esiin aika hidastuu, ja pistoolien tähtäimet liikkuvat hitaasti kohti toisiaan. Pelaaja voi tähtäinten ryömiessä sihdata tykeillään tappavan tarkasti. Silmänräpäyksen kestävän tulitaistelun jälkeen kentällä kylmenee helposti viisikin vainajaa. Ray voi myös vaihtaa toisen tussarin Raamattuun, josta siteeraamalla pannaan vastustajiin hiukan Herran pelkoa. Vaikka Vanhan testamentin vihaa onkin mahtavaa kanavoida samalla kun toinen käsi vetää taukoamatta liipasimesta, tempun edut ovat vähäiset ylitehokkaaseen ajanhidastukseen nähden.
Raylla riehumisen riemut jäävät ikävästi kehnon toteutuksen jalkoihin. Pelin ulkoasu on vaisu, ilmeetön ja paikoin jopa muovisen ruma. Hahmot liikkuvat kömpelösti ja varsinkin kohti juoksevat viholliset kirmaavat huvittavasti pönöttäen. Kentät ovat erittäin tiukasti rajattuja ja häiritsevän kulmikkaita, minkä lisäksi kolmiulotteisuuden tuntu on harvinaista herkkua. Tekoälyltä ei voi tällaisessa pelissä liikoja odottaa, joten typerät vastustajat eivät pääse ärsyttämään.
Call of Juarezin pelaaminen jää lähinnä harmittamaan. Kivan konseptin ja sopivan kliseisen kehystarinan potentiaalista olisi ammentanut paljon muuhunkin kuin paremman puutteessa pelattavaksi rätkyttelyksi. Mikä pahinta, peli ei uskalla ottaa aihepiirinsä rapaisuudesta liikoja irti, joten kiroilu on pehmennettyä panettelua ja naisissakin käydään vain hakemassa pistooli.
PÄÄSTÖTODISTUS
Potentiaaliaan haaskaava keskiverto spagettiräiskintä
