Vuosi sitten räiskintäpelien kenttää vedettiin reilulla kädellä uusiksi. Erinomaisesti käsikirjoitetussa, nykyaikaan sijoittuvassa Call of Duty 4:ssä pelaaja ei ollut mikään sankari vaan osa ongelmaa. Mielipuolisen sotakoneen telaketjujen uhriksi joutuivat niin siviilit, viholliset kuin pelaaja itsekin. Treyarchin World at War pyrkii tekemään saman toiselle maailmansodalle.
Pelaaja ohjaa vuoron perään kahta sotilasta eri rintamilla. Amerikkalaisten riveissä rynnitään sotamies Millerinä, joka kahlaa viidakossa fanaattisten japanilaisten veressä. Venäläisten joukoissa puolestaan aloitetaan matka ruumiskasan keskeltä kohti Berliinin sydäntä. Kampanjat ovat valitettavan lyhyitä mutta tiiviitä. Taukoja ei taistelemiseen tule ja vähänkään korkeammalla vaikeusasteella henki on todella höllässä. Veteraanitasolla kuolee silmänräpäyksessä, jos on varomaton. Eteneminen pelottaakin oikeasti, mikä on poikkeuksellisesti vain kivaa.
Oma hahmo on tietysti kuitenkin ylivoimainen, mutta tämä korostuu kohtuuttomasti muutamassa kohtaa. Ei kukaan heitä kranaatinheittimien ammuksia 50 metrin päähän. Ei edes amerikkalainen sotilas. Tilannetta ei myöskään paranna kehno kenttäsuunnittelu. Oltiin viidakossa tai natsien tukikohdassa, kentät ovat tökerösti rajattuja putkia, väijytykset ennalta-arvattavia ja viholliset kasvottomia savikiekkoja.
Venäläisten kampanjaa ryydittää yllättävän julma meininki. Päähenkilö syyllistyy tismalleen samoihin rikoksiin mistä vihollistaan syyttää. Pakenijoita ammutaan selkään täysin surutta ja antautujat teloitetaan siihen paikkaan. Tätä voisi pitää tietoisena sodanvastaisena kritiikkinä, jos jenkkien kampanja ei olisi niin paatoksellinen. Tyynen meren taisteluissa omat pojat ovat väsyneitä uhreja, joita julma japanilainen vainoaa vaikka itsemurhaiskuin. Jenkki hyvä, ryssä paha. Just just.
Yksinpelin puutteet unohtuvat, kun moninpeli lyö lekalla. Jatkuvasti kehittyvät hahmot, muokattavat ominaisuudet, nopeatempoiset kentät ja hirveä ryllistys koko ajan tekevät verkkopelistä suoranaista herkkua. Vähemmän ryppyotsaiset pelaajat saanevat runsaasti kiksejä moninpelitilasta, jossa neljä pelaajaa puolustautuu loputonta natsizombien armeijaa vastaan kiväärein ja sädeasein.
World at War ei yllä lähellekään CoD4:n mestarillista suoritusta. Se on tästä huolimatta hyvä perusräiskintä, joka toimii parhaimmillaan hivenen liian vaikealla vaikeustasolla. Silloin sodan tuntu välittyy parhaiten ja käsikirjoituksen mitäänsanomattomuus unohtuu. Verkkopelaajat puolestaan saavat rahalleen vastinetta yllin kyllin.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kelpo räiskintä, etenkin verkkopelinä