Activisionin jo aikaisemmin pc:llä julkaisema Call Of Duty ilmestyy nyt myös kolmella konsolilla lisänimellä Finest Hour. Siinä missä pc-versio oli mainioine yksinpelikampanjoineen ja toimivine moninpelineen loistava, jättää konsoliversio paljolti toivomisen varaa.
Perusidea on pc- ja konsoliversioissa sama: toista maailmansotaa päästään tarkastelemaan useamman rintaman kautta. Tällä kertaa pelaaja osallistuu jalkaväen toimintaan niin brittien, venäläisten kuin amerikkalaistenkin rintamilla.
Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy grafiikkaan. Kuvaputkelle piirtyy hetkittäin niin palikkamaista grafiikkaa, että pelaajaakin hävettää kehittäjien puolesta. Äänimaailma on taas kunnossa luoden onnistuneesti tunnelmaa läpi koko pelin.
Bugien joukkoon kuuluvat ilmassa leijuvat ruumiit, seinien läpi ampuvat viholliset ja kuolema jalkaan ammutusta luodista. Kauneusvirheistään huolimatta pelattavuus on suurimmaksi osaksi kunnossa. Ruuti on kuivaa ja saksan serkut saavat selkäänsä kerta toisensa jälkeen.
Pelin suurin ongelma liittyy tallentamiseen. Tämä hoidetaan tehtävien edetessä checkpointeilla. Harmi vain, että checkpointeja on todella vähän. Pahimmillaan moniosaisten tehtävien alkuosiakin joutuu pelaamaan uudestaan ja uudestaan. Ja mikäli ei halua aloittaa taas alusta, pitää käynnissä oleva tehtävä pelata läpi ennen kuin katkaisee konsolistaan virtaa.
Call of Duty: Finest Hour ei vakuuta. Pitkäpinnaisimmankin pelaajan hermot ovat helposti koetuksella jatkuvan uudelleenpeluun syödessä hermoja rotan lailla.