Activision julkaisee uusia Call of Duty -pelejä melkoista tahtia. Uusi peli ilmestyy aina joulun alla, ja on yleensä myös yksi vuoden myydyimpiä pelejä. Tappotahdin hintana on ollut, että pelit ovat olleet World at Warin tyylistä vanhan toistoa tai Modern Warfare 2:n tapaan hienoa mutta älyvapaata rymistelyä.
Viimeisin Call of Duty -peli Black Ops kuitenkin yllättää. Sarjan perinteistä poiketen tarina sijoittuu kylmän sodan aikoihin. Peli tuntuu sen takia tuoreelta. Ei enää iänikuisia toisen maailmansodan juoksuhautoja. Natseja on sentään vieläkin mukana. Ehkä pelin tekijät ajattelivat, ettei kaikkea vanhaa ja kulunutta voi heittää kerralla pois.
Sankari Alex Mason käy läpi kaikki kylmän sodan keskeiset taistelukentät. Pelissä nähdään Sikojen lahden maihinnousu, neuvostoliittolainen vankileiri ja Vietnam. Jännitettä syntyy siitä, onko Mason järjissään vai kommunistien aivopesun uhri. Call of Duty -pelejä paljon tahkonneen pelaajan on vaikea uskoa silmiään: tarinahan on jännittävä, kiinnostava ja mukaansatempaava. Melkoinen parannus aikaisempien pelien sekasotkuista.
Pelattavuuden kannalta Black Ops on tuttua kamaa, jonka kaavamaisuutta on naamioitu tekemällä pelistä armoton spektaakkelien paraati. Yksinpelissä pääsee pitkälle ennen kun räiskinnän putkimaisuus alkaa ahdistaa. Moninpeli on rikas ja monipuolinen. Pelatessa näkee, että tätä kaavaa on hiottu jo useamman pelin verran. Uutena toimintona on mahdollisuus lyödä vetoa moninpelirupeamien tuloksesta ja kuvata videoita räiskinnöistä pelin sisällä.
Black Opsin hienoin kohtaus on pelin alkupuolella. Pelaajan täytyy taistella tiensä vapaaksi vankileiriltä venäläisen kaverinsa kanssa. Kaveri on vanha Puna-armeijan sotilas. Hän paasaa kommunistien iskulauseita samalla, kun ampuu yhdessä pelaajan kanssa neuvostoliittolaisia vanginvartijoita. Kohtaus on omituinen ja mukaansatempaava. Se yhdistää yllättävällä tavalla kommunistisen ja antikommunistisen paatoksen yhdeksi hillittömäksi rymistelyksi.
Call of Duty: World at War -pelissä ensi kertaa nähty zombiräiskintä tekee Black Opsissa paluun, entistä hauskempana ja entistä oudompana. Zombi-minipelin ideana on selvitä hengissä mahdollisimman pitkään zombien hyökyessä päälle. Tappamalla saa pisteitä, ja pisteillä voi avata ovia päästäkseen eteenpäin. Pelin perushahmona on John F. Kennedy, joka latelee poliittisista puheistaan tunnettuja fraaseja ammuskelun lomassa. Moninpelissä zombijahdissa ovat mukana myös Richard Nixon, Robert McNamara ja Fidel Castro. Zombiminipeli on vähintään yhtä hieno, kuin mikään mitä Black Opsin varsinaisessa yksin- tai moninpelissä tulee vastaan.
Black Ops on erinomainen sotilasräiskintä, joka naamioi taitavasti vanhanaikaisen rakenteensa. Ehkä seuraavassa Call of Dutyssä voisi kehittää puitteiden sijasta pelattavuutta?
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Yllättävän fiksu sotilasfantasia uudistaa Call of Duty -pelisarjaa.
