Viimeisimmän toiseen maailmansotaan sijoittuvan pelin arvostelusta lienee jo kulunut kolme päivää, joten on korkea aika käydä jälleen aiheen kimppuun. Tällä kertaa suurennuslasin alla on Call of Duty 3:n Xbox 360 –versio, joka jatkaa pelisarjan jo tutuksi tullutta linjaa yhdistämällä realismia ja hyvää pelattavuutta erittäin maistuvaksi kokonaisuudeksi.
Yksinpelikampanjan vahvuus ei ole tarina, vaan se miten sodan tunnelma luodaan. Pelaaja ei toikkaroi yksikseen natsien tukikohdissa, vaan sotaa käydään kaupungeissa ja vähän väljemmissäkin maastoissa osana armeijaa. Sotatovereita siis löytyy runsaasti, samoin vastustajia, ja sotimisessa on tekemisen meininki.
Realismia on tarjolla monissa eri muodoissa. Tapahtumapaikkojen yksityiskohdat, aseiden ulkoasu ja pauke sekä tietysti pelattavuuteen liittyvät asiat toimivat täydellisesti. Sotilaiden ampumistarkkuus on kaukana täydellisestä. Tarkempikin tulitusmoodi löytyy, mutta piippua pitkin sihtailu on hidasta puuhaa ja altistaa lyijymyrkytykselle. Helpoimmalla vaikeustasolla pari osumaa ei vielä vie hautuumaalle, mutta korkeammilla vaikeustasoilla pelaaja on helposti laakista vainaa.
Myös moninpeliominaisuudet ovat kunnossa. Pelihahmokseen voi valita useita eri vaihtoehtoja aina perusmosurista lääkäriin, pelimoodeja löytyy kiitettävästi, eikä karttasuunnittelussakaan ole valittamista. Livessä pystyy huhkimaan maksimissaan 24 pelaajan voimin. Suurehko pelaajamäärä tekee verkkopeleistä paikoin kaoottisiakin, mutta hauskuus säilyy. Kenttien varsille on lisätty myös ajoneuvoja, jotka nekin piristävät osaltaan pelikokemusta.
Call of Dutyn kolmas osa on edeltäjiensä kaltainen huippupeli. Sen yksinpelikampanja on intensiivisyydessään omaa luokkaansa, ja moninpelin pariin jaksaa palata yhä uudestaan. Tällaista sotaa katselee mielellään.
Tuomio: Intensiivistä toista maailmansotaa
