Uusimpien konsolien välisestä paremmuudesta on ehditty kiistelemään eri foorumeilla jo lukemattomia kertoja eikä tämä ns. konsolisota tule luultavasti koskaan päättymään. Kaikesta väittelystä ja teknisistä tiedoista huolimatta avainasemassa ovat kuitenkin itse pelit, joista etenkin useammalle eri alustalle ilmestyvät julkaisut ovat varsin mielenkiintoisessa asemassa vertailuiden kannalta. Gamecuben ensimmäisten pelien joukossa oli konsolin omien tulokkaiden lisäksi myös koko joukko erinäisiä käännöspelejä, joista yksi oli viime vuonna PS2:lle julkaistu kaahailu Burnout. Konsolien välisessä kisassa yksi peli ei vielä paljoa merkitse, mutta ainakin tässä tapauksessa Nintendon uusin pelikone ottaa selkeän selkävoiton iäkkäämmästä kilpailijastaan.
Lyhyesti kuvailtuna Burnout on yleisille teille sijoittuva kaahailupeli. Pelaaja heitetään auton rattiin pitkähkön radan alkupäässä ja tehtävänä olisi selvitä maaliin ennen muita kilpailijoita. Haastetta kaahailuun tuovat muut tienkäyttäjät, jotka pahaa-aavistamattomina ajelevat pitkin rauhalliseksi luulemiaan tieosuuksia. Useimpien kilpailuiden aikana nähdäänkin useita varsin näyttäviä kolareita, kun täyttä vauhtia kaupungin katuja pitkin kiitävä kuljettaja ei pysty enää hallitsemaan ajokkiaan, vaan rysäyttää valtavalla voimalla päin satunnaista ohikulkijaa.
Tämä onkin oikeastaan pelin tärkein koukku. Liikenteen seassa pujotteleminen kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla on uskomattoman hauskaa ja intensiivistä. Parhaimmillaan pelaaja pääsee kaahaamaan väärään suuntaan pitkin kapeaa maantie-tunnelia ja etsimään auton mentäviä aukkoja valtavien rekkojen välistä. Onnistuminen tuntuu siltä kuin pelaaja pääsisi keskelle parhaiden toimintaleffojen takaa-ajo -kohtauksia. Epäonnistuminenkaan ei jää pahemmin harmittamaan, sillä muihin ajoneuvoihin törmääminen palkitaan lähes aina erittäin komealla kolarilla. Hidastuksen ja syntyneiden vaurioiden suuruuden arvioimisen jälkeen pelaaja pääsee jälleen jatkamaan matkaansa ja jahtaamaan kilpakumppaneitaan.
Peli suosii muutenkin mahdollisimman vaarallista ajotyyliä. Kisojen aikana pelaaja saa pisteitä mm. toisen auton läheltä menevistä ohituksista ja vastaan tulevan liikenteen kaistalla ajamisesta. Mikäli niitä kertyy riittävästi ilman ensimmäistäkään kolaria, pelaaja saa käyttöönsä väliaikaisen turbo-ominaisuuden. Sen hyödyllisyys on tosin hieman kyseenalainen, sillä turbon kanssa autojen vauhti nousee jo niin korkeaksi, että se johtaa yleensä vain entistä komeampiin peltivaurioihin. Pelin tyyliä kuvaa hyvin myös se, että nopeimpien ja eniten pisteitä keränneiden kuskien lisäksi se listaa myös eniten rahallisia vaurioita aiheuttaneet yksittäiset kolarit ja kilpailut.
Olennainen apu katupujottelussa on pelin erinomainen ajotuntuma. Jokainen tarjolla oleva ajoneuvo käyttäytyy selvästi eri tavalla, mutta pienen totuttelun jälkeen lähes jokainen niistä tottelee ohjausta täydellisesti. Pienen poikkeuksen muodostavat bonus-autojen puolelta löytyvät hinausrekka ja linja-auto, jotka ovat juuri niin raskastekoisia kapistuksia kuin etukäteen sopii olettaakin.
Luontevan ohjaustuntuman vuoksi pelin vaikeustaso kuitenkaan ei toimi täysin pelisuunnittelijoiden odottamalla tavalla. Mukana olevat ajoneuvot on nimittäin jaettu kolmeen eri luokkaan niiden käsiteltävyyden ja nopeuden mukaan. Helpoimmiksi on määritelty hitaammat ja ketterämmät autot ja haastavimpien ajokkien joukosta löytyvät mm. raskas muskeliauto ja nelivetoinen pick up. Käytännössä kaikki ajokit ohjautuvat kuitenkin sen verran hyvin, että itse asiassa peli on helpoimmillaan keskitason urheiluautoilla, joiden ketteryys ja nopeus ovat parhaiten tasapainossa.
Mielipuolinen ja tiukkoja tilanteita tarjoileva kaahailu on hauskaa ja bonuksiakin pelistä löytyy mukavasti, mutta valitettavasti epäreilu tekoäly syö tämän paketin parhaan terän. Tietokoneen ohjaamat kuskit eivät nimittäin aja radalla täysin vapaasti, vaan aina yhtä rasittavan kuminauha-efektin kahlitsemina. Kärjessä olevien tekoäly-autojen hidastaminen on sentään hoidettu tyylikkäästi kolarien avulla, mutta samaa ei voi sanoa pelaajan perässä roikkuvista kilpailijoista. Omilla pelitaidoilla ei tunnukaan olevan liiemmälti merkitystä. Kilpailut ovat nimittäin aina tiukkoja, ajoi pelaaja sitten täydellisesti tai kuin narkoleptinen orava. Erityisen typerältä tämä tuntui eräässä haastekilpailussa, jossa hidas ja kankea hinausrekka roikkui koko ajan valtavaa vauhtia kiitäneen urheiluauton perässä.
Pientä huijauksen makua on havaittavissa myös tavallisten autojen liikkeissä. Nekään eivät liiku kaupungilla satunnaisesti tai minkään tietyn kaavan mukaan, vaan radan jokainen kohtaaminen on etukäteen suunniteltu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja kohtaa samassa risteyksessä aina samat autot huolimatta siitä, miten nopeasti hän paikalle ajoi. Vaihtelua tähän tuo ainoastaan se, että jokainen kohtaaminen käynnistyy ensimmäisen kilpailijan saapuessa sen kohdalle. Niinpä toisen ajokin perässä kaahaava pelaaja näkee tilanteen hieman pidemmälle kehittyneenä kuin yleensä.
Pelimoodien suhteen tarjolla ei ole oikeastaan mitään yllättävää. Paketista löytyvät kuuden erilaisen mestaruussarjan lisäksi aika-ajot ja yksittäiset kilpailut. Kaverin kanssaan pääse kilpailemaan kahden hengen moninpelissä, joka toimii hieman hidastunutta ruudunpäivitystä lukuun ottamatta hyvin. Tästä moodista irtoaa tällä kertaa yllättävänkin paljon peli-iloa, sillä nopeuden lisäksi kilpailla voi myös siinä, kumpi onnistuu aiheuttamaan kisan aikana enemmän vahinkoa. Tiukkojen aikarajojen vuoksi se vaatii vauhdikkaan ajamisen ja isojen kolareiden tarkkaa tasapainottamista.
Pelin PS2-versio kompasteli etenkin pahasti välkkyvään grafiikkaansa, joka teki pelaamisesta paikoitellen lähes mahdotonta. Gamecubella näistä ongelmista on päästy eroon ja pelistä on saatu rakennettua teknisesti erittäin ehjä kokonaisuus. Sen moottori pyörii sulavasti, grafiikka on terävää ja piirtoetäisyys riittävä. Äänipuoli ei sen sijaan ole aivan tasapainossa, sillä ponnettoman kuuloinen musiikki hukkuu auttamatta varsin laadukkaiden ääniefektien alle.
Kunnon kaahailupeliä etsiville Burnout on kuitenkin oivallinen valinta. Erinomaisen pelattavuutensa ja kiihkeätempoisen tunnelmansa ansiosta se nappaa pelaajan otteeseensa nopeasti eikä päästä kuminauha-tekoälystäkään huolimatta aivan helposti irti.