Brink on joukkueräiskintä. Toisella puolella poliisit, toisella rosvot. Molemmat yrittävät samaa kenttää, ja vain toinen joukkue voi voittaa. Left 4 Deadin tyyliin peliä voi pelata yksinkin, mutta siinä ei ole kauheasti tolkkua. Se on tehty moninpeliksi. Kokemuksesta tulee yksinäinen, jos pelaaja on yksin tietokoneen ohjaamien bottien keskellä.
Tulevaisuudessa merenpinta on noussut, ja ihmiskunnan jämät asuvat kelluvassa kaupungissa nimeltä Arkki. He jakautuvat fasistipoliiseihin ja köyhiin anarkisteihin. Kapinalliset haluavat lähteä pois Arkista, ja virkavalta haluaa kurittaa pahantekijöitä. Käytännön tasolla kahdella joukkueella ei ole mitään eroa. Sotilas on sotilas, oli hän sitten rosvo tai poliisi.
Visuaalisesti Brink on tyylikäs ja hauska. Pelihahmot ovat lihaksikkaita mutta laihoja kuikeloita, joilla on isot nenät ja pitkät raajat. Hahmon tuunaamiseen on panostettu. Kokemuksen karttuessa saa myös lisää hattuja, tatuointeja, vaatteita ja muuta kamaa, jolla hahmosta voi virittää haluamansa näköisen. Nukkeleikkeihin on panostettu. Onkin hämmästyttävää, että kaikki pelihahmot ovat miehiä. Unelmat naispuolisesta anarkistipunkkariterroristihahmosta joutuu siis kuoppaamaan.
Peli alkaa tyylivirheellä: pelaaja joutuu ensi töikseen katsomaan opetusvideota, jossa selitetään pelin parcour-mekaniikkaa, hahmoluokkia ja muita mekanismeja. Peli varoittaa, että kokonaisuus saattaa tuntua hämmentävältä. Se on masentava ja kuiva aloitus mille tahansa pelille, varsinkaan kun peli ei käytännössä ole erityisen vaikea hahmottaa. Vihollisia pitää ampua, kavereita jeesata ja tehtäviä suorittaa, niin kuin aina ennenkin.
Yksi Brinkin hauskimmista ominaisuuksista on mahdollisuus edetä kentän halki nopeasti parcour-moodissa. Pelaaja juoksee ja kiipeää esteiden yli ja ohitse päästäkseen päämääräänsä. Liikkuminen on sulavaa ja hauskaa. Se on kuitenkin pelkkä mauste. Toimiva ryhmätyö on paljon olennaisempaa. Pelissä on neljä hahmoluokkaa. Sotilas räjäyttää ovia, insinööri ripottelee robottiaseita, lääkäri parantaa ja operatiivi hakkeroi ja naamioituu viholliseksi. Kaikki ampuvat yhtä hyvin.
Hahmoluokkaa voi vaihtaa halutessaan vaikka lennosta asioimalla komentopisteessä. Tämän takia onkin luontevaa, että luokka vaikuttaa juuri erikoiskykyihin. Peruspeli etenee siis samaan tyyliin luokasta riippumatta.
Ennakkohehkutuksesta sai sen vaikutelman, että Brink olisi parcour-pohjainen scifipeli, jossa seikkaillaan Waterworld-henkisessä ghettomaailmassa. Tämä ei ole se peli. Nettipohjainen räiskintä on homman nimi, ja kaikki muu vain ekstraa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Brink olisi huono peli. Moninpeli on toimiva ja dynaaminen, ja jos peliporukka on hyvä, peliäkin jauhaa mielellään.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hömppäscifistinen joukkueammuskelu, jossa yhteistyö palkitaan.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
