Bodycount on uskollinen nimelleen. Kyseessä on rehellinen shoot ’em up. Tapa kaikki samalla, kun peli laskee tyylipisteitä. Tehtävänanto on yksinkertainen: etsi, löydä, tuhoa.
On pelissä juonikin, mutta siitä ei tarvitse välittää. Idea kuitenkin on se, että Afrikassa kylmästä sodasta on tullut kuuma. Tarkoitus olisi selvittää miksi, ja rauhoittaa tilanne. Toisin sanoen tapetaan paljon vieraalla kielellä huutavaa jengiä rauhan nimeen.
Pelissä hillutaan testo-eskolla, joka ei osaa avata ovia paitsi tietenkin C4:llä. Vaihtoehtoisesti ammutaan seiniin miehen mentäviä reikiä. Kontrollit ovat yksinkertaiset. Äijä ei kiipeile, liu’u, kieri tai ui. Toiminta perustuu juoksemiselle ja ampumiselle sekä tietysti räjähteiden viskomiselle. Ukko toteuttaa nämä hyvin. Miinusta tulee ohjauksesta: kameran kääntäminen ja puukotus ovat liian lähellä toisiaan.
Aseet ovat valitettavasti tylsiä ja tehottomia. Lippaat ovat pienet, latausajat pitkät eikä aseita voi parannella. Lisäksi kaksi ensimmäistä asetta ovat pitkään parhaimmat. Onneksi räjäytteleminen tuo iloa touhuun. Yllättävää kyllä hauskinta ja tehokkainta on pienen hedelmäveitsen näköisen puukon kanssa hilluminen. Tyypit lentävät kaaressa yhdestä huitaisusta.
Vihollisiin saa upottaa aimo läjän kuteja, ennen kuin saavutetaan toivottu lopputulos. Vihaiset paikalliset osaavat myös tulla etsimään pelaajaa sekä juosta tätä pakoon. Erilaisia vihollistyyppejä kaipaisi lisää. Samojen naamojen tuhoaminen ei tuota aikaansaamisen tunnetta.
Grafiikat ovat keskinkertaiset ja värimaailma tasainen ja tylsä. Se ei haittaa, sillä maisemia ei
ehtisikään jäädä ihailemaan. Ympäristö reagoi pelaajan liikkeisiin, pääasiassa tuhoutumalla. Seuraavaa kohdetta joutuu välillä etsimään, sillä pelissä on turhia alueita, joissa ei ole edes mitään löydettävää. Lisäksi samoja kenttiä kierrätetään, mistä tulee keskeneräisyyden tunne.
Eteneminen tallentuu, kun pelaaja löytää seuraavan kohteensa. Aluksi tämä riittää. Homman edetessä tallennusvälit kuitenkin harvenevat, ja niiden väliin tulee lisää tapettavaa. Turhautuminen alkaa, kun saman armeijan saa kylmettää uudestaan ja uudestaan.
Peli sopii niille, jotka eivät kaipaa ongelmanratkaisua tai sotajuonien punomista. Jopa uudet aseet ja toimintojen parannukset tulevat automaattisesti. Temmellyksessä ei roisku veri eivätkä suolenpätkät. Se on hyvä, sillä muuten loputon tappaminen alkaisi tuntua mielipuoliselta. Pelin arvoa nostaisi huomattavasti kaksinpelimahdollisuus, joka on nyt saatavilla vain Xbox Liven kautta.
Yksinkertaisuus ei haittaa, mutta kun koko konsepti keskittyy tuhoamiseen, olisi kiva tehdä se tyylillä. Koska Bodycount ei tässä onnistu, se jää alehyllyhankinnaksi, tai korkeintaan löydöksi käytettyjen pelien osastolta.
TESTATTU
XBOX 360
ARVOSTELIJA
JOHANNA TURUNEN
PÄÄSTÖTODISTUS
Aivot narikkaan ja menoksi ilman mitään hienouksia.
