Kain on palannut. Legacy of Kain -sarja jatkuu nyt odotetulla Blood Omen 2 -pelillä, joka sijoittuu useita satoja vuosia ensimmäisen osan ja Soul Reaver -sarjan jälkeen, Peli on ikään kuin paluu juurille, sillä Soul Reavereista tutun Razielin sijaan Blood Omenissa seikkaillaan vampyyripahis Kainilla.
Sekavaako? Kyllä, mutta edes Kain itse ei muista mitä kaikkea tapahtui, kun hän herää koomasta. Vähitellen palaset loksahtavat kohdalleen, muistot tappiollisesta taistelusta ihmisiä vastaan heräävät eloon ja kostoretki alkaa. Apua Kain saa vampyyrikapinallisilta, joiden joukot ovat kuitenkin vähenemässä. Kainin pahuutta tarvitaan pelastamaan vampyyrit.
Blood Omen 2 tempaisee mukaansa vahvasti. Alussa näytettävä viiden minuutin välidemo on omiaan luomaan tunnelmaa, ja sama tahti jatkuu koko pelin aikana. Peli on siis perinteinen toimintaseikkailu, jossa hahmoa ohjataan selän takaa. Aivan perinteisin menoin Blood Omen 2 ei kuitenkaan pelaajaansa viettele, vaan se kunnioittaa vampyyrilegendaa.
Vampyyrit tarvitsevat verta elääkseen, joten sitä on myös pakko saada. Kain pystyy ryystämään kuolleiden vastustajien veret pienen animaation kera, minkä tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Mitä enemmän verta imee, sitä vahvemmaksi vampyyrisankarimme tulee. Kainin hallussa on myös mustaa magiaa, jonka avulla pystyy esimerkiksi muuttumaan näkymättömäksi tietyissä paikoissa, hyppäämään pitkiä loikkia tai käyttää Star Warsista tuttua mielenhallintatemppua. Vähitellen kertyviä taitoja voi hyödyntää joko huvikseen tai sitten puzzleissa, joiden älykynnys ei ole korkea. Vipujen vääntelyä ja laatikoiden siirtelyä, siinä se. Ongelmakohdat ovat kuitenkin loogisia, eikä turhautumista pääse syntymään.
Kainin kontrollointi on kohtuullisen helppoa, vaikka pientä kömpelyyttä joskus esiintyykin. Taistelusysteemi on yksinkertainen, mutta toimiva. Lukittaudutaan viholliseen, lyödään pari kertaa, tehdään väistöliike ja annetaan viimeiset silpaisut. Nautitaan ihmisveri ja siirrytään eteenpäin, siinä kaava oikeaoppisella perustaistelulle. Taistelut käyvät pitemmän päälle aika yksitoikkoisiksi, mutta onneksi uusia vastustajia tulee vastaan tasaisin väliajoin, joten taistelu muuttuu hieman vaativammaksi pelin edetessä. Lisävaihtelua saa vaikkapa käyttämällä Mist-kykyä usvan peittämillä alueilla: Kain pystyy hiipimään vastustajien taakse näkymättömänä ja huitaisemaan pään irti. Kain viihdyttää pelaajaa käyttämällä useampaa lopetusliikettä, edellä mainitun keinon lisäksi myös kehon lävistäminen miekalla tai niskojen nurin vääntäminen onnistuu. Myös erilaisia variaatioita löytyy, yhdistävänä tekijänä näyttävyys ja jopa hyödyllisyys, sillä suurin osa vihollisista on hoideltavissa myös tällä tavalla, mikä säästää verta ja hermoja.
Kaikki kentät ovat hyvin tehtyjä, vaikka alun Nosgothin kaupunkimaisemat muistuttavatkin toisiaan vähän liikaa. Lineaarisuudelta ei voi välttyä, sillä käytännössä peli on vain juoksemista paikasta toiseen ja välillä takaisin. Lineaarisuus ei kuitenkaan häiritse pelikokemusta pätkääkään. Juonta viedään eteenpäin tuttuun tyyliin, eli aina silloin tällöin näytetään välidemo. Soul Reaver -sarjasta poiketen Blood Omen 2:ssa on myös ihkaoikeita pääpahiksia, joista pitää hankkiutua eroon. Lopputaistelut tuovat oman mukavan lisänsä peliin, ja ne eivät ole liian helppoja tai vaikeita. Ritareista ja eksoottisimmista örmyistä koostuvat viholliset noudattavat samaa kaavaa, eikä peli ole tuhottoman vaikea.
Ääninäyttelijät hoitavat hommansa tuttuun tapaan hyvin, ja äänimaailma on muutenkin hyvä. Harmittavasti puhetta ja muita ääniä ei kuitenkaan ole erotettu valikoissa toisistaan, joten välidemot kuullakseen täytyy pitää myös muut äänet kovalla voimakkuudella. Välidemoja ei myöskään voi ohittaa mitenkään. Nämä ovat kuitenkin pieniä murheita, sillä pelin muut tekniset osa-alueet ovat kunnossa. Vaikka synkkä grafiikka ei Xboxin tehoja täydellisesti käytäkään hyväkseen, tunnelmaa löytyy senkin edestä. Nykimistä tai muita suurempia ongelmia ei esiinny lainkaan, lukuun ottamatta erikoista kontrolliongelmaa Thrustmaster Firestorm -padilla, mutta sekin ratkesi kytkemällä ohjain uudestaan Xboxiin kiinni.
Legacy of Kain: Blood Omen kakkosta ei yhdessä illassa ehdi vetämään läpi, mikä on hyvä, sillä mitään muuta pelistä ei irti saakaan. Sama ongelma on vaivannut sarjan muitakin pelejä, joten parin kymmenen tunnin peliannokseen tottuneet fanit eivät varmaan enempää odotakaan. Yhteenvetona sanottakoon, että Blood Omen 2 on nautittavaa viihdettä, jota voi suositella aiempia osia palvoneille vampyyrikapinallisille. Muidenkin kannattaa pitää Kainin seikkailu mielessä, sillä koskaan ei tiedä, milloin ihmisveren viehätysvoima kasvaa liian suureksi vastustaa.