Beach Spikers

27.10.2002

Monet ovat odottaneet Gamecuben Beach Spikersia varsin suurella mielenkiinnolla. Onhan projektin takana sentään Segan AM2, jonka tärkeimpiin meriitteihin kuuluvat mm. erinomaiset Virtua Tennis -pelit. Uuden rantalentopalloilun on toivottu toistavan edeltäjiensä saavutukset ja muuttavan lukuisten pelaajien käsityksen koko lajista helposti lähestyttävän, mutta erittäin monipuolisen pelisysteemin avulla. Valmis paketti ei kuitenkaan pysty täyttämään näitä odotuksia.

Peli juoksuttaa rantahietikoille kaksi kappaletta bikiniasuisten, sporttisten naisten muodostamia joukkueita. Osapuolten tehtävänä on ottaa mittaa toisistaan rantalentopallon sääntöjen puitteissa. Tarkoituksena on siis toimittaa peliväline kolmella kosketuksella vastustajan kenttäpuoliskolle mielellään siten, etteivät nämä saa palautettua sitä takaisin. Jokaisesta pallosta irtoaa piste ja matsin voittamiseen tarvitaan 15 pistettä. Ottelut etenee syöttöjen, vastaanottojen, passien ja iskujen muodostamassa rytmissä, joka käy lajia tuntemattomallekin pelaajalle erittäin pian tutuksi.

Pelisysteemi käyttää tattiohjaimen lisäksi kolmea erilaista nappia. Kullakin niistä on oma käyttönsä riippuen siitä, mitä pelaaja on tekemässä. Esimerkiksi A-napin painalluksella tehdään yläkautta lähtevät syötöt, tavalliset vastaanotot, korkeat passaukset ja voimalla iskettävät hyökkäyslyönnit. Toiminnot on aseteltu eri napeille loogisesti, joten hetken totuttelun jälkeen niitä ei tarvitse juurikaan miettiä.

Hyvin suunnitelluista kontrolleista huolimatta pelattavuus ei ole täysin kohdallaan. Pelituntuma kompastelee ennen kaikkea hieman hitaasti reagoivien urheilijoiden vuoksi. Nämä nimittäin siirtyvät asiasta toiseen usein vasta pienen viiveen jälkeen. Esimerkiksi maasta ylös kömpivä lentopalloilija saattaa jäädä hetkeksi seisomaan ja tuijottamaan vastustajiaan ennen kuin hän suostuu lähtemään haluttuun suuntaan. Lisäksi ongelmia aiheuttaa pieni tarkkuuden puute ja jatkuvasti näkökulmaa vaihtava kamera, jonka vuoksi pelaaja joutuu usein operoimaan pelkästään pelitilannetta summittaisesti kuvaavan kartan varassa.

Paketista löytyvä pelimoodi-valikoima on varsin suppea. Erittäin nopeasti etenevän arcade-turnauksen lisäksi mukaan on mahtunut vain neljä henkeä majoittava moninpeli sekä pitkäjännitteisempi World Tour. Näistä viimeisin on pelin todellinen selkäranka, sillä ainoastaan se pystyy tarjoamaan niin haastavaa pelattavaa, että pelin ääressä viitsii istua paria tuntia kauempaa.

Kyseessä on varsin tyypillinen kahdeksan turnauksen mittainen maailmankiertue, jonka alussa pelaaja luo itselleen kahden hengen lentopalloilija-tiimin. Tämä onnistuu yksinkertaisesti nimeämällä naiset ja muokkaamalla heidän ulkonäkönsä mieleisekseen. Kiinnostavaksi systeemin tekee se, että pelaaja ohjaa koko kiertueen ajan vain toista joukkueen jäsentä, toisen kontrolloinnin jäädessä tekoälyn tehtäväksi. Tämän palloilijan suorituskyky riippuu seitsemästä eri taidosta, joihin jaetaan pisteitä sekä kiertueen alussa että jokaisen ottelun jälkeen. Eli toisen joukkueenjäsenen peliesityksen taso riippuu koko ajan pelaajasta, mutta toinen kehittyy vähitellen tehokkaammaksi ja paremmaksi pallonlätkijäksi.

Taitojen lisäksi äänettömän yhtiökumppanin kyvyt riippuvat myös parivaljakon joukkuehengestä, jota yritetään parantaa ottelutaukojen aikana annettavien kehujen, moitteiden ja kannustuksen avulla. Mitä korkeammalle lukeman saa nousemaan, sitä varmemmin tekoälyn ohjaama pelaaja kentällä esiintyy. Vaikka pelikaveri pahastuukin turhista kehuista tai haukuista, joukkuehenki on varsin helppo pitää korkealla reagoimalla ottelutapahtumiin asianmukaisesti.

Valitettavasti kanssapelaajan tekoälyä ei ole tasapainotettu kovin hyvin. Maailmankiertueen alkupuolella pelikaveri pystyy hädin tuskin passaamaan palloja hyökkäystä varten ja tässäkin onnistuminen on varsin satunnaista. Ensimmäisissä otteluissa pelaajan onkin itse hoidettava lähes kaikki ja menestys on pitkälti kenttään jäävien syöttöjen ja onnistuneiden torjuntojen varassa. Taitopisteiden karttuessa tekoäly-pelaajan peliesitys kuitenkin paranee nopeasti ja varsinkin viimeisessä turnauksessa se hallitsee ottelutapahtumia mestarin elkein. Pelaaja jääkin vähitellen statistin rooliin, kun pelikaveri päättää hyökkäyksiä sellaisella voimalla ja varmuudella, että menestystä tulee yksinkertaisesti antamalla tämän pelata ja tukemalla aina tarvittaessa.

Pelin tekoälyssä olisi muutenkin paljon parantamisen varaa, sillä siitä puuttuu täysin luovuus ja monipuolisuus. Tietokoneen ohjaamat lentopalloilijat reagoivat nimittäin samanlaisiin tilanteisiin aina samalla tavalla. Niinpä pelaajan onkin parin tunnin jälkeen erittäin helppo ennakoida vastustajien liikkeitä ja pakottaa nämä halutessaan tiettyihin rutiineihin. Varsinkin syöttöjen ohjaileminen tällä tavalla on suorastaan luvattoman helppoa.

Graafisesti peli on varsin näyttävä kokonaisuus. Ottelijat on mallinnettu taidokkaasti eikä kenttien ulkoasussakaan ole mitään huomauttamista. Ajoittain varsin jäykältä näyttävä animaatio tosin rapistaa pelikokemusta hieman. Huomattavasti häiritsevämpi piirre grafiikoissa on kuitenkin niissä käytetty tyyli, joka on ilmeisesti luotu teinipoikien fantasioita silmällä pitäen. Bikiniasuiset naiset kuuluvat rantalentopalloon, mutta jatkuvasti omaa tai pelikumppaninsa takamusta taputtelevat pelaajat tuntuvat silti erittäin laskelmoidulta yksityiskohdalta. Samaa voisi sanoa myös urheilijoiden anatomisesti korrekteja muotoja ihailevista hidastuksista, joiden seuraaminen jättää jälkeensä lähinnä kiusaantuneen tunnelman.

Pelikokemuksena Beach Spikers onnistuu kaikesta huolimatta olemaan suhteellisen viihdyttävä tapaus. Kontrollit ovat riittävän yksinkertaiset helpon, arcademaisen pelitunnelman saavuttamiseksi ja uramoodi jaksaa kiinnostaa ainakin yhden läpipeluun verran. Sen jälkeen pelin ongelmat alkavat kuitenkin painaa päälle eivätkä oikutteleva kamera, turhat bonukset ja yksinkertainen tekoäly jaksa enää kiinnostaa. Beach Spikers tarjoaa viihdettä parin-kolmen illan ajaksi, mutta Virtua Tenniksen manttelinperijäksi siitä ei missään tapauksessa ole.