Bayonetta alkaa kohtauksella, jossa nimihahmo eli Bayonetta-noita syöksyy maan ilmakehään. Hän loikkii kivenkappaleelta toiselle ja pieksee, potkii ja ampuu enkeleitä, tietenkin korkkareiden koroissa olevilla reikäraudoilla. Sama hillitön meininki jatkuu koko pelin läpi. Taivas ja helvetti taistelevat, mutta alusta asti on selvää, että japanilaisessa pelissä Eurooppaan ja kristilliseen mytologiaan suhtaudutaan hyvin viitteellisesti. Tämän pelin enkelit ansaisevatkin saada nenilleen.
Peli sijoittuu kuvitteelliseen Vigridin kaupunkiin, joka on pelin mukaan lähempänä paratiisia kuin mikään muu paikka maan päällä. Se on tietty huono asia. Apunaan mystisen tasapainon palauttamisessa Bayonettalla on baarimikko- ja aseseppä Rodin, jolta voi ostaa uusia taisteluliikkeitä, aseita ja muuta kamaa. Rodin on Samuel L. Jackson -tyyppinen jätkä joka tuntuu suorastaan pakahtuvan omiin tylyihin heittoihinsa, ikään kuin hänen ruumiinsa ei kykenisi pitämään sisällään kaikkea sitä coolia mikä häneen on pakattu. Äärimmilleen viritetyssä pelissä kaikki on niin siistiä kuin vain suinkin mahdollista. 12-vuotiaana tämä on parasta parhautta mitä on koskaan tehty, mutta kyllä se oikeastaan aikuiseenkin vetoaa. Enemmän on aina enemmän.
Pelin goottiestetiikka näkyy juonessa ja maisemissa. Katedraaleja, noitia ja demoneita piisaa. Kun Bayonetta löytää särkyneitä noidansydämiä, peli hipaisee vakavuutta, mutta kun hän keräilee tikkareita, huumori näkyy jälleen.
Kaiken coolin ja erikoisefektien keskeltä löytyy yllättävän timmi taistelusysteemi. Bayonetta potkii, lyö ja ampuu, mutta varsinainen hauskuus on tietenkin lukemattomissa erilaisissa erikoisliikkeissä. Eräässä vihollisen ylle avautuu portti, josta polkaisee ulos valtava, musta fetissisaapas. Erityisen hyvin sujunut kurmotus voi päättyä kidutushyökkäykseen jossa vihollinen musertuu piikikkääseen arkkuun. Bayonettan merkittävin ase on hänen hiuksensa, jotka muuttuvat hurjimmillaan valtavaksi pedoksi, joka syö vihollisen. Bayonetta myös pukeutuu hiuksiinsa, mutta on samalla niin aggressiivisen itsevarma ja vahva hahmo, ettei japanipeleissä joskus ilmenevästä tirkistelymeingistä ole vaaraa.
Taistelussa on syvyyttä, jonka ansiosta uusia taktiikoita kannattaa opetella ja miettiä huolella. Oikein ajoitettu väistö heittää Bayonettan esimerkiksi hetkeksi noita-aikaan, jossa hän voi rauhassa kurmottaa liekehtivää vihollista saamatta itse palovammoja.
Pelin erinomainen tyylitaju näkyy kaikkialla, myös musiikissa. Mätkeen sijaan Bayonettan taistelut etenevät jazzahtavan tunnelmoinnin merkeissä. Ratkaisu toimii erittäin hyvin, ja kertoo siitä, että hölmöimmilläänkin Bayonetta on hyvin harkittua kamaa. Pelaaja voi aina luottaa siihen, että tylytysdialogia seuraa happoinen toiminta.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hulvaton goottimätkintäpeli, jossa jonka pelattavuudessa on yllättäviä ulottuvuuksia.
ARVOSANA
9
