PC:llä suosittu verkkoräiskintäsarja Battlefield saapuu viimein pelikonsoleille kunnon rytinällä. Aiemmista osista poiketen Bad Company ei keskity pelkästään verkkopelin moniin riemuihin. Mukana on myös hyvän kokoinen yksinpelikampanja täynnä Korkeajännityksistä tuttua hurttia huumoria ja letkeää hampuusimeininkiä.
Pelaaja liitetään B-luokan tunareista koostuvaan ryhmään, joka koostuu kliseitä tihkuvista mielenköyhistä mosureista. Vääräleukainen tomppelitiimi saa vihiä palkkasotureiden kulta-aarteesta ja hylkää saman tien viimeisetkin armeijan eettiset aatteet. Ahneuspäissään sompaileva nelikko räjäyttää tieltään niin sotilaat, tankit kuin asuintalotkin, ja sotkee ohimennen sotaan myös puolueettoman valtion. Aika velikultia, siis.
Vastuu vihollisen kyykyttämisestä on puhtaasti pelaajalla, sillä oma tiimi toimii lähinnä tunnelmanrakentajana. Tämä on kuitenkin poikkeuksellisen miellyttävää puuhaa, sillä pelimaailmassa voi rikkoa melkein kaiken, rakennukset mukaanlukien. Piileskeleekö vainolainen seinän takana? Ei hätää. Ammu seinä murskaksi kiväärikranaatilla ja viimeistele vastustaja lämpimällä lyijytervehdyksellä. Tynnyrit ja ammuslaatikot räjähtävät komeasti mossahtaen, aseiden papatus tuntuu luissa asti, ja ajoneuvojen jykevät moottorit jyrisevät mahtavasti. Sotapeli on harvoin ollut näin viihdyttävää.
Siinä missä BC:n yksinpeli on kivaa ajanvietettä, sen moninpeli on mannaa taivaasta. Laajoilla ja upeannäköisillä kartoilla pelattavat kultaryöstöt ja tukikohdanvaltaukset ovat jatkuvaa adrenaliinintäyteistä toimintaa. Kilpailevat joukkueet jyräävät toisiaan tykein ja tankein, ja kahakoissa pätemällä saa mitaleja rinnuksiin. Ajoneuvot ovat tietysti tärkeässä osassa, mutta pääpaino on tiukasti jalkaväen harteilla. Tuhoutuva maasto kruunaa kaiken, ja tekee pelistä tiukkaa vääntöä.
Verkkopelin suurin harmin aihe on kehno valikko. Pelaajalla ei ole mahdollisuutta valita palvelinta eikä joukkuetta. Vaikka kentälle menisikin kaveriporukalla, ei ole mitään takeita, että kaikki päätyvät samalle puolelle. Koska moninpeli keskittyy kuitenkin yksinäiseen säheltämiseen tiukan tiimityön sijasta, tämä puute ei harmita niin pahasti kuin luulisi.
Bad Company on itsetietoisen tyylikäs kokonaisuus, joka lyö juuri oikealla tavalla yli. Missään pelin vaiheessa ei tule tylsää, ja mahdollisuus pistää maasto täysin päreiksi on aina yhtä nautittavaa. Toimintaelokuvamainen äijäily kiteytyy mainiosti El Presidenteltä pöllittyyn helikopteriin, joka on, totta kai, kauttaaltaan kullattu rynnäkkövatkain. Mahtavaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Tyylikästä täystuhoa toiminnasta tykkääville
