Battlefield 1942 kuuluu niihin peleihin, joita ei ole hehkutettu etukäteen kovinkaan paljoa. Peli nousi suuren yleisön tietoisuuteen vasta elokuun puolivälissä julkaistun moninpelidemonsa myötä ja moninpelidemon ansiosta Battlefield nousikin nopeasti yhdeksi syksyn odotetuimmista PC-peleistä. Pelin kehityksestä on vastannut loistavan Rallisport Challengen Xboxille tehnyt Dice, joka tällä pelillä osoittaa kykenevänsä myös loistavien PC-pelien kehittämiseen. Battlefieldin julkaisijana toimii EA Games, joka tuntuu erikoistuvan toiseen maailmansotaan sijoittuviin räiskintäpeleihin. Vuoden alussa julkaistiin Medal of Honor: Allied Assault ja nyt Battlefield 1942. Pelit eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, sillä Battlefieldistä ei löydy kunnon yksinpelikampanjaa, vaan siinä on selkeästi panostettu nimenomaan moninpeliin.
Battlefield 1942:n yksinpeli on aika kuiva tapaus. Se sisältää 16 kenttää (samat kuin moninpelissä), jotka voi pelata joko liittoutuneiden tai akselivaltojen puolella. Sotimaan päästään mm. raunioituneessa kaupungissa, maalaismaisemissa ja kyllä, mukana on myös Normandian maihinnousun näyttämönä toiminut Omaha Beach. Minkäänlaista juonta yksinpelissä ei ole, vaan kenttiä tahkotaan yksi kerrallaan yrittäen vain suorittaa kentän läpäisyyn vaaditut tavoitteet, jotka vaativat yleensä tietyn paikan puolustamista tai valtausta. Yksinpelikampanja on käytännöllisesti katsoen identtinen moninpelin kanssa lukuun ottamatta ihmispelaajat korvaavia botteja. Bottien tekoäly on ihan kohtalaista, mutta silloin tällöin niiden ajatus tuntuu katkeilevan. Kerran jäin seuraamaan avutonta sinkomiestä, joka päätti tuhota paikallaan seisovan tankin, mutta ampuikin viisi kertaa samasta paikasta ohi. Botit kuitenkin tarjoavat hyvän harjoitusvastuksen ja mahdollisuuden tutustua pelin kenttiin. Tämän parempaa hyötykäyttöä yksinpelillä ei kuitenkaan ole ja pelkästään yksinpeliä etsivien kannattaakin investoida vaikkapa Medal of Honoriin.
Pelissä on viisi hahmoluokkaa, jotka on tasapainotettu hyvin. Kolme eniten käytössä olevaa luokkaa ovat rynnäkkökiväärillä varustettu perusmosuri, kiikarikivääriä kantava tiedustelija sekä sinkomies. Silloin tällöin taistelukentillä näkyy myös lääkintämiehiä ja pioneereja. Yksi pelin mielenkiintoisista ominaisuuksista on sen kattava ajoneuvovalikoima. Pelistä löytyy niin lentokoneita, tankkeja kuin laivojakin. Ajoneuvot tuovat peliin paljon uusia ulottuvuuksia, sillä ajoneuvot tuovat ajajalleen valtavasti tulivoimaa sekä suojaa vihollistulelta. Liialliseen itsevarmuuteen ajoneuvon ohjaajalla ei ole varaa, sillä vihollisen raskaat aseet tuhoavat huolimattomasti kaahailevan vihollisen nopeasti ja ilmatorjuntatulen keskelle joutuva lentokone on nopeasti entinen lentokone. Useisiin ajoneuvoihin mahtuu useampikin matkustaja ja ampuja, joten yhteispeli on tälläkin osalla tärkeää. Ajoneuvojen ja kannettavan aseistuksen lisäksi useista kentistä löytyy ilmatorjuntatykkejä, rannikkotykkejä sekä paikalleen pultattuja konekivääreitä, joiden avulla vihollisen niskaan voi kylvää ankaraa lyijymerta ilman pelkoa omien panosten loppumisesta.
Battlefield 1942 tukee maksimissaan 64-pelaajan moninpeliä ja onkin hyvä jos pelistä löytyy yli kymmenen pelaajaa, sillä kentät ovat suuria, eivätkä parin pelaajan pelit noin muutenkaan ole kovinkaan mielenkiintoisia. Pelimuotoja löytyy neljä, joista ehdottomasti yleisin on Conquest, jossa joukkueen on pidettävä hallussaan omat tukikohdat ja vallattava vihollisen alueet tietyksi ajaksi. Muut pelimuodot ovat perinteinen team deathmatch, useamman pelaajan botteja vastaan asettava co-op sekä niin ikään monista moninpeliräiskinnöistä tuttu capture the flag. Moninpelaamista suunnittelevien on haettava netistä löytyvä viidentoista megan päivitys, jotta päivitetyille servereille pääsee pelaamaan.
Pelin grafiikka ei ole kovin ihmeellistä, mutta omat valopilkkunsa siitäkin löytyy. Esimerkiksi piirtoetäisyydet ovat erittäin pitkiä, taistelutantereissa on sitä sodan tunnetta ja horisontissa näkyvät taistelut etsivät vertaistaan pelimaailmasta. Kohtuuhyvää kamaa ovat myös ajoneuvot ja pelihahmojen animaatiot. Aivan uusinta uutta oleva grafiikka ei välttämättä olisi edes sopinut Battlefieldiin, sillä vähän nuhruinen ilme sopii peliin erittäin hyvin. Miinusta tulee erittäin raskaasta pelimoottorista, joka pistää polvilleen vähän kovemman luokankin tehomikrot. Latausajatkin ovat ikävän pitkiä, yhtä kenttää ladataan pahimmillaan noin kolmen minuutin ajan. Pelin äänimaailman perustana ovat yllätyksettömästi aseiden paukkeet, jotka kuulostavatkin hyviltä. Kaukaa kuuluvaan räjähdyksiin on vielä lisätty sellaista muhkeaa soundia, jonka ansiosta kaukana käytävä taistelu kuulostaa erittäin hyvälle. Plussaa tulee myös ajoneuvojen äänistä sekä hyvin toteutetusta radiokeskustelusta. Valikoissa pauhuu mahtipontinen musiikki, jota ei varmasti jaksaisi kuunnella missään pelissä, mutta valikkomusiikkina se menettelee.
Battlefieldin moninpelidemo antoi hyvän tuntuman siitä mitä lopulliselta peliltä voidaan odottaa ja nämä ensituntumat pitävätkin paikkansa. Kyseessä on nimittäin ehdottomasti vuoden paras moninpeli, jota kieroutuneet xiitterit eivät ole vielä ehtineet tuhoamaan. Pelin pahin uhka onkin erilaiset huijausohjelmat ja vastaavat, joiden käyttäjät tuhoavat muiden peli-ilon käytännöllisesti katsoen kokonaan. Artikkelia kirjoitettaessa huijareita ei servereillä näkynyt, mutta pahoin pelkään, että Battlefieldin suosio nostaa esiin myös tämän ikävän lieveilmiön. Tällä hetkellä pelin suuri ongelma on kunnollisen yksinpelin puute, jonka takia peliä ei voi suositella niille, jotka harkitsevat sen ostoa pelkästään yksinpeliä silmällä pitäen. Modeeminkäyttäjätkin saavat varautua suuriin puhelinlaskuihin, sillä Battlefieldin moninpelin parissa aika kuluu kuin siivillä. Vajaan viidenkymmenen euron hintaan Battlefield tarjoaa torson yksinpelikampanjan ja todennäköisesti parhaan moninpeliräiskinnän mitä PC:llä on koskaan nähty.
