Jaksaako joku vielä reaaliaikaisia strategiapelejä – tai niistä tehtyjä arvosteluja? Tässäkin pitää taas sanoa, että genre ryömii omassa mudassaan eteenpäin kuin etana, mutta välillä joku peli tuo hieman lisää vettä. Ellei sitten aiheuta mutavyöryä, mitä esimerkiksi kohtuullisen maineikkaan pelisuunnittelijan Ed Del Castillon Battle Realms -pelistä on sanottu.
Battle Realms on – tai oikeastaan oli – kunnianhimoinen projekti. Alunperin joskus vuonna 2000 julkaistut artikkelit pelistä lupailivat hyvää: strategia tulee takaisin RTS-peleihin. Ed Del Castillo on ansainnut kannuksensa mm. Command & Conquerilla ja Red Alertilla, vaikkei näiden pääsuunnittelija ollutkaan. Kompromisseihin kyllästynyt Del Castillo ryhtyi kapinalliseksi ja perusti oman firman, Liquid Entertainmentin. Battle Realms on homman tulos, mutta valitettavasti suuret lupaukset olivat jälleen kerran sitä itseään.
Yksinpeli seuraa neljän eri klaanin valtataistelua, pääasiassa Dragon-klaanin Kenjin toimia maailman pelastamiseksi ™. Matkan varrella yksinkertaiselta tuntuvaa juonta syvennetään pelin oman enginen välianimaatioilla. Juoneen pääsee myös itse vaikuttamaan omilla hyökkäyssuunnitelmillaan, jotka tehdään Westwoodin tapaan aluekartoilla. Yleensä vaihtoehtoja on useampi, ja valinta myös vaikuttaa pelaamiseen jonkin verran. Omia suunnitelmia ei kuitenkaan pääse miettimään jokaisen tehtävän jälkeen, vaan osa tehtävistä hyppää suoraan seuraavaan.
Ensimmäisissä tehtävissä Battle Realms vaikuttaa hieman Age of Empiresin ja Rage of Magesin yhdistelmältä. Lopussa mennään sitten enemmän Diablojen tyyliseen mättämiseen. Käyttöliittymä ei tosin ole paras mahdollinen, sillä esimerkiksi joukkojen valinta hiirellä vetäen ei ole kovin luontevaa, ellei pelaa todella suurilla resoluutioilla (1024:stä ylöspäin). Battle Realms ei nimittäin osaa vierittää ruutua, jos vetoboksi on käytössä. Valittuina olevien yksiköiden lukumäärääkään ei näe mistään. Waypointit sentään toimivat hyvin? Ei toivoakaan. Kyllähän waypointeilla sotilaita voi liikutella, mutta jos haluaa kouluttaa yhden yksikön useammassakin paikassa, täytyy sitä olla koko ajan vahtimassa. Original Warista tuttua, joka paikkaan pätevää queue-systeemiä ei siis ole.
Battle Realmsin yksikkö-systeemi on looginen. Jalkamiehiä saa automaattisesti Peasant Huteista, ja kaikki ovat aluksi maajusseja. Sotamiehiä maajusseista saa lähettämällä heitä koulutuspaikkoihin. Normaali elinkaari menee siis maajussista keihäsmieheksi, keihäsmiehestä Dragon Warrioriksi ja niin edelleen. Koulutuksen lisäksi yksiköille saa lisäominaisuuksia muutamien rakennuksien kautta.
Kentällä voi olla kerrallaan vain tietty määrä yksiköitä, yleensä 30. Tästä seuraa sekä hyvää että huonoa. Hyvä puoli on se, että komenneltavia ei yksinkertaisesti ole paljon. Ongelma vain syntyy siitä, että käytännössä kaikki yksiköt laitetaan aluksi keräämään raaka-aineita, ja siirretään sen jälkeen sotilaiksi ja hyökätään vihollisen kimppuun. Pätevä ja toimiva taktiikka, mutta peli-ilo alkaa latistua. Viimeisten vihollisten metsästäminen ei sekään ole hauskaa, ne penteleet osaavat joskus olla hyvinkin pirullisia piiloleikeissään. Kaiken huippu on se, että tietokoneella ei ilmeisesti ole yksikkörajaa. Hyvähän se on marssittaa kerralla monta kymmentä yksikköä, kun itsellä ei ole edes vastaavaa lukumäärää yksiköitä käytettävissä! Joku Battle Realmsin pelisuunnittelijoista tietenkin heittäisi loogisen: ”Niin, mutta tietokoneella on kaksi tukikohtaa”. Joo’o, epäreilua se on silti, ja vaikeustaso nousee välillä kohtuuttoman korkeaksi.
Jokainen itseään kunnioittava reaaliaikastrategia tarvitsee jotain, mitä kerätä, eli resursseja. Battle Realmsissa ne ovat vesi ja riisi. Kun on löytänyt riisipellon ja pienen lammen tai joen (mielellään lähekkäin), molempia saa niin paljon kuin jaksaa laittaa maajusseja töihin. Eli resurssien strateginen puoli on vesitetty täysin, ja niistä ei tarvitse taistella ollenkaan. Kun vielä kartassa näkyy kaikki resurssivarat jo alkajaiseksi, ei pelissä ole resurssien osalta jännitystä laisinkaan.
Yksi etukäteen kiinnostavimmista asioista Battle Realmsissa oli sen itämainen Yin/Yang-pistejako. Klaanista riippuen pelaaja saa jompaa kumpaa tappaessaan vihollisia. Yin/Yang-pisteitä voi sitten käyttää päivittämään yksiköiden ominaisuuksia. Ihan kiva, mutta käytännössä hommassa ei ole mitään hohtoa, vaan se on vain yksi resurssi muiden joukossa. Suurin osa päivityksistä on vielä kaiken lisäksi täysin turhia alkuvaiheen tehtävien jälkeen (esimerkiksi keihäsmiehillä ei ole mitään käyttöä alun jälkeen, joten miksi niitä haluaisi päivittää?). Miksei klaaninsa suuntautumista hyvään ja pahaan olisi voitu viedä pitemmälle?
Varsinaisia innovaatioita Battle Realmsilla ei ole tarjota. Näitä samoja juttuja on nähty iät ja ajat, ehkä hieman eri muodossa, mutta onpahan kuitenkin. Toisaalta osa muissa peleissä vakioina olevista asioista on kämmätty täysin, esimerkiksi yksiköiden ominaisuudet ovat salamyhkäisyyden peitossa. Pelaajalle ei anneta yhtään minkäänlaista tietoa eri yksiköiden taidoista, joten käytännössä on pakko turvautua manuaaliin, joka ei sekään anna konkreettisia statseja, vaan käyttää idioottimaisia ”a very good fighter, whose skills are unique” -kehuja. Ty-pe-rää, sanon minä. Manuaali onkin käytännössä kiva stoori, mutta ei sieltä mitään hyödyllistä tietoa löydä.
Jos Battle Realms on tänne asti selvinnyt rimaa hipoen, niin nyt on edessä lopullinen kompastuskivi: taistelut. Siinähän sohit miehiäsi ja yrität säilyttää jonkinlaista järjestystä, kun ruudulla vilisee sellainen sekamelska ettei paremmasta väliä. Tekoäly on kyllä sinänsä hyvää (tietokone yrittää johdatella väijytykseen ym) ja jousimiehet pysyvät automaattisesta muun joukon takana, mutta yksiköiden kontrollointi on turhan hankalaa. Perääntyminen on lähes mahdotonta, sillä sotureilla on aivan liian herkkä taisteluvainu. Sinänsä mielenkiintoinen kokemus on yrittää pitää Geishoja (parantajia) elossa. Ne tuppaavat aina tunkemaan sinne taistelun keskelle, joten hyötykäyttö on aika mahdotonta.
Kerrottakoon, että Ed Del Castillo sanoi aikoinaan Pelit-lehden haastattelussa (9/2000): ”Naurettavinta niin sanotuissa strategiapeleissä on se, miten taistelu on tylsin osa koko peliä.” Onkohan se sitten niin paljon parempi juttu, että Battle Realmsissa taistelu on ärsyttävää? Yksiköiden menettäminen ei Battle Realmsissa oikeastaan tunnu missään, sillä uusia tulee automaattisesti ja ilmaiseksi, tosin hitaasti. Eli käytännössä pelistä tulee raivostuttavaa odottelua.
Meniköhän vähän liian pitkälle jo? Battle Realms ei kuitenkaan ole mikään surkea tekele, vaan yritystä on todellakin ollut mukana, ja myös osa lupauksista on toteutunut. Maastoa käytetään hyvin hyödyksi, ja korkeuserot ovat tuntuvat. Myös sumun tiheys vaihtelee mukavasti maastonmuodoista riippuen, ja metsässä hiiviskely tuo periaatteessa uuden strategisen elementin. Hiipiminen (eli kävely) jää käytännössä hyödyttömäksi, sillä oma hyökkäys avaa usein liian suuren aukon puolustuksessa. Tästä johtuen ”sankarit” ovat suuressa roolissa. Sankareilla on myös yksi erikoistaika, jonka hyödyllisyys on tyypistä riippuen hieman kyseenalaista (viitataan vielä puuttuviin statseihin, taikojen vaikutuksesta ei oikein voi olla varma). Sankareihin kannattaa tuhlata Yin/Yang-pisteitään, mikäli mahdollista. Heillä näyttäisi olevan huomattavasti muita yksiköitä enemmän hit pointseja, joten pätevällä klikkailulla sankareista saa hyvän lisävoiman omiin joukkoihin.
Grafiikka on kelpoa tavaraa, suorastaan nättiä. 3D-engine mahdollistaa aidonoloiset maisemat ja kuvakulmaankin voi hieman vaikuttaa. Vapaasti liikuteltavissa oleva kame
ra ei tosin olisi ollut pahitteeksi. Tekniikka pelaa muuten loistavasti, eikä peli edes kaatunut kertaakaan. Ääniefektit ja -näyttely on kuunneltavaa, vaikka esimerkiksi Dragon Warrioreiden ”I Follow The Dragon!” -huudot vähän hymyilyttävätkin.
Moninpeli on tietenkin mukana ja onnistuu lähiverkossa, suoraan IP-osotteilla tai GameSpyn kautta. Mitään erikoista iloa en moninpelistä näe olevan, mutta tokihan se lisäarvoa tuo, vaikkei pelimuotojakaan ole kuin muutama. Yksinpelattava skirmish on luonnollisesti mukana, ja sitä voi pelata millä tahansa neljästä klaanista.
Tässä vaiheessa pitää mainita, että Battle Realmsista on demo saatavilla. Jos pukinkonttiin on pakko joku RTS-peli saada, kannattaa kokeilla demoa eikä luottaa allekirjoittaneen sanaan, sillä Battle Realms tuntuu jakavan mielipiteitä kahtia.
Allekirjoittaneen kirjoissa Battle Realms kuuluu sarjaan ”ihan kiva, mutta”, eikä sen harteille voi laskea RTS-pelien kuninkaan viittaa. Nätti peli, mutta mitä iloa siitä on, jos peliä ei jaksa pelata kauan? Liian paljon pikkumokia, epätoimiva yksikköraja ja liian nopea taistelu, siinä Battle Realmsin viat vielä kertaalleen. Vahvalla seiskalla Battle Realmsilla ei ole asiaa RTS-pelien kärkijoukkoon.