Vaikka Guitar Hero -peleissä näkyy paljon uudempaakin kitaramusiikkia, lankeaa niiden ylle muinaisten rokkidinosaurusten pitkä varjo. Sellainen vetoaa kolmevitosiin perheenisiin, mutta vetoaako se heidän tyttäriinsä?
Tämä kysymys on ilmeisesti vaivannut myös Guitar Heron tekijöitä, sillä uuden tiskijukkapeli DJ Heron kaveriksi on julkaistu myös olemukseltaan epäselvempi Band Hero. Osuvampi nimi pelille olisi Pop Hero, sillä sen ideana on keskittyä kevyempään, nuoremmalle yleisölle suunnattuun musiikkiin Guitar Heron kitarajynkytyksen sijaan. Valitettavasti vaihto rockista poppiin on päätetty suorittaa mahdollisimman pienellä vaivalla ja vähäisillä muutoksilla emopelin runkoon.
Toiminnoiltaan Band Hero on käytännössä sama peli kuin Guitar Hero. Merkittävimmät uudistukset on tehty Band Heron rumpusetissä, mutta siinäkin on kyseessä hienosäätö. Rytmipelin nappien painelu toimii tietysti edelleenkin, yhtä hyvin kuin kaikissa muissakin tällaisissa peleissä. Ehkä pop-biisit ovat yksinkertaisempia, sillä Band Hero tuntuu selvästi helpommalta kuin edeltäjänsä. Ne, jotka ennen pelasivat helpolla, voivat nyt siirtyä normaaliin vaikeustasoon.
Rokkibändien kliseet ovat perinteisesti olleet musiikkipelien peruskamaa. Sitä tukee sekin, että pelaajilla on ohjaiminaan juuri kitara, basso, laulu ja rummut. Band Herossa näistä kliseistä on pidetty kiinni, vaikka ne eivät enää sovi pelin musiikkiin. Taustatanssijat tai muut musiikkivideokulttuurin perusjutut olisivat piristäneet tätäkin peliä. Nyt poppiuttaminen rajoittuu siihen, että vanhalla rokkipotkulla vetävä kitaristihahmo on pukeutunut vähän entistä räikeämmin.
Viimeisimpien Guitar Hero -pelien tapaan myös Band Herosta löytyy oikeita staroja pelihahmoiksi. Mukana on kantripoppari Taylor Swift, Maroon 5 -yhtyeen laulaja Adam Levine ja No Doubt -yhtye kokonaisuudessaan.
Pelin biisilista keskittyy lällyyn radiopoppiin. Pyrkimyksenä on ilmeisesti ollut välttää roisia kitarointia, mutta voi popissakin olla elämää. Kampanjamoodi on erityisen paha, koska se pakottaa soittamaan pahimmillaan viisi kädenlämpöistä kappaletta putkeen. Onneksi mukana on joitain helmiä. No Doubtin biisit erottuvat edukseen. David Bowien Let’s Dance ja Duran Duran tuovat peliin oman kasaridiscofiiliksensä. Spice Girlsin Wannabe ilahduttaa varttuneemman polven pelaajia.
Pelikokemus tiivistyy, kun pelaaja vetäisee loppuun Culture Clubin biisin Do You Really Want to Hurt Me. Peli kehaisee ”You Rock!” Olisi ollut edes ”You Pop!”
PÄÄSTÖTODISTUS
Rytmipelien klassikon uudistaminen rock-pelistä pop-peliksi jää puolitiehen.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
