Äkkiseltään ajateltuna nelivetoiset mönkijät tuntuvat melko ihanteelliselta pelin aiheelta. Niillä voi ajaa hyvin erilaisissa ja monipuolisissa ympäristöissä, kolhut ja vaaralliset tilanteet kuuluvat asiaan, eikä extreme-kisoista tuttuja stunttejakaan tarvitse unohtaa. Aiheeseen on kuitenkin tartuttu oikealla asenteella vasta parin viimeisen vuoden aikana, kun tekniikan kehittyminen on mahdollistanut entistä laajempien ja näyttävämpien peliareenoiden suunnittelun. Mönkijäpelien kuninkaana on tähän saakka pidetty Rainbow Studiosin ATV Offroad Fury �sarjaa. Nyt se saa tiukan haasteen Acclaim AKA:n julkaisemasta ATV: Quad Power Racing 2:sta.
Tällä kertaa pelaajat pääsevät kaahaamaan viidellä erittäin laajalla alueella, joille on vedetty yhteensä 15 erilaista rataa. Jokainen pelialue on selkeästi oma, persoonallinen kokonaisuutensa: maastotyypit vaihtelevat hiekkadyyneiltä ja vetiseltä suolta urbaanille teollisuusalueelle ja lumiselle jäätikölle. Ratasuunnittelussa on muutenkin käytetty kiitettävän paljon luovuutta. Jokaiselta osuudelta löytyy hyppyreiden, kapeikkojen ja muiden perusesteiden lisäksi hieman epätavallisempiakin elementtejä, kuten siltoja, viemäriputkia ja arktisia kyliä. Ne lisäävät ratakierrosten kiinnostavuutta ja tuovat pitkiin kisoihin mukavasti vaihtelua.
Pelimoodeja paketista löytyy varsin kunnioitettava määrä. Perinteisempää kilpa-ajoa harrastetaan yksittäisten kisojen, mestaruussarjojen, arcade-rallien ja aika-ajojen muodossa. Näistä ehdottomasti mielenkiintoisimpia ovat kolmeen eri taitoluokkaan jaetut mestaruuskoitokset, joissa jaetaan pisteitä sekä nopeudesta että kilpailun aikana tehdyistä tempuista. Arvostetuimman pokaalin nappaaminen vaatii siis keskittymistä molempiin osa-alueisiin. Tämä ei onneksi ole kovin vaikeaa, vaan vaatii ennen kaikkea ohjaussysteemin sisäistämistä. Temppuilu nimittäin vaikuttaa ajosuorituksen nopeuteen ainoastaan kaatumisten yhteydessä.
Tavallisten kisojen lisäksi stunteilla voi leikkiä erityisen temppuradan tarjoamissa puitteissa. Radan arkkitehtuuri on kuitenkin niin yksipuolista, että tätä pelimoodia ei voi missään tapauksessa kutsua kovin antoisaksi. Erilaiset haastetehtävät sen sijaan pistävät pelaajan ajotaidot niin kovalle koetukselle, että niiden hiominen alkaa pian tuntua lähes kansalaisvelvollisuudelta. Lisähupia tarjoaa myös kaksinpeli, jossa voidaan yksittäisten koitosten lisäksi kisailla mestaruussarjoissa ja stunttiradalla. Kokonaisuudessaan pakettiin on siis ahdettu melkoinen määrä pelattavaa, ja komeutta on vielä maustettu uusien ajoneuvojen ja ammattikuljettajien kaltaisilla bonuksilla.
Kontrollien suhteen kaikki on suurin piirtein kohdallaan. Mukana ovat kaikki perustoiminnot ajoasennon muutoksia ja hyppyihin valmistautumista myöten. Niiden hallitseminen on helppoa ja mönkijöiden ajotuntuma kokonaisuudessaan erittäin luonteva. Kulkupelien käyttäytymiseen pääseekin sisälle jo ensimmäisten harjoituskierrosten aikana. Menestys on siis kiinni ratojen yksityiskohtien tuntemisesta eikä ohjaussysteemin kummallisuuksien opettelusta.
Yksi kompastuskivi kontrolleista kuitenkin löytyy. Kuskit eivät suostu tekemään hyppytemppuja heti ajopelin irtauduttua maasta, vaan reagoivat nappeihin vasta pienen viiveen jälkeen. Tämä johtaa usein siihen, että pelaaja ei saakaan ilmalennon aikana tehdyksi yhtään stunttia, kun ensimmäinen napin painallus ei johda minkäänlaiseen lopputulokseen. Ongelmasta pääsee eroon keskittymällä huolellisesti, mutta illuusio intuitiivisesta ajo-otteesta kärsii.
Tämä häiritsee pelaamista jonkin verran, mutta ei kuitenkaan pysty tuhoamaan muuten taitavasti rakennettua kokonaisuutta. Monipuolisten ratojen ja erinomaisen ajotuntuman lisäksi pelikokemusta parantaa uskottava tekoäly. Se pitää kisat tiukkoina, mutta ei sorru kuminauha-efektiin tai muihin epäreiluihin kikkoihin. Tekoälykuskit ajavat tosissaan sekä pelaajaa että toisiaan vastaan ja tekevät virheitä siinä missä inhimilliset virkaveljensäkin. Niinpä kisojen ajaminen tuntuu mielekkäältä eivätkä lopputuloksetkaan näytä aina samanlaisilta.
Graafisesti peli on ehjä ja paikoitellen jopa näyttävä paketti. Radat kumpuilevat kauniisti, niitä koristavat erittäin tyylikkäät tekstuurit ja piirtoetäisyys sekä ruudunpäivitysnopeus pysyvät jatkuvasti kiitettävällä tasolla. Muutamassa kentässä hyödynnetyt valoefektitkin ovat varsin komeita. Vettä pelintekijät eivät sen sijaan ole kyenneet toteuttamaan kovin uskottavasti, vaan se suihkuaa mönkijöiden renkaiden alta todella karkean näköisesti. Kauneusvirhe on kiusallinen, muttei kovin merkittävä. Audiopuolella on muista extreme-peleistä tuttuun tapaan tarjolla reipasta nykyrokkia, mutta kokonaisuudessaan äänityöskentely on tasoltaan melko mitäänsanomatonta.
Kaiken kaikkiaan Acclaimin pojat ovat kasanneet erittäin onnistuneen ja vauhdikkaan mönkijäpelin. Tärkeimpään tavoitteeseensa se ei kuitenkaan yllä, sillä stunttipuolella esiintyvien pikkuongelmien vuoksi tulokas jää hieman ATV Offroad Furyn varjoon. Pelattavaa pullollaan oleva paketti tarjoaa kuitenkin niin komeita ratoja ja tiukkoja kisoja, että vauhdikasta maastoviihdettä etsiville ATV: Quad Power Racing 2 on ehdottomasti katsastamisen arvoinen julkaisu.
