Kevyiden Korkeajännitys-lentoräiskintöjen ystäville tarkoitettu Attack on Pearl Harbor tarjoaa juuri sitä, mitä tällaiselta peliltä voisi odottaakin. Kaartotaisteluita, laulavia konetykkejä, tuleen syttyviä vihollishävittäjiä sekä urheutta ylivoiman edessä. Kaikki on toteutettu hyvässä Hollywood-hengessä, joka syöttää palttua realismille ja antaa tilaa pelkistetylle lentotuntumalle ja taukoamattomalle toiminnalle.
Turpasaunaa käydään molempien osapuolten vinkkelistä. Jenkkien näkökulmaa valottava sarjakuva kertoo, kuinka krapulainen lentäjä loikkaa pelottomasti hävittäjäänsä ja ampaisee taivaalle japsien Zeroja pudottamaan. Japanilaisten puolisko esittelee pilotin, joka on valmis kuolemaan keisarin puolesta. Alkudemoja enempää ei hahmoihin tai juoneen sitten paneudutakaan. Pelaaja vain mystisesti löytää itsensä ympäri Tyyntä valtamerta suorittamassa annettuja tehtäviä, ilmaan minkäänlaista taustatarinaa.
Missioiden kuvauksiinkaan ei ole juuri viitsitty kehyksiä rakentaa. Pelin mielestä riittää, jos tapahtumapaikalle annetaan nimi ja kerrotaan, että tässä jopissa olisi sitten tarkoitus upottaa syöksypommittajalla vihollisen maihinnousualukset. Tehtävien aikana tavoitteet suoritetaan yksi kerrallaan, eikä yllätyksiä putoile.
Itse lentäminen ja räiskiminen on toteutettu niin yksinkertaisesti, että tumpulasormisinkin räpyläkäsi kykenee pudottamaan kasapäin vihollisia per tehtävä. Omia ei voi ampua alas, toisiin koneisiin ei voi törmätä eivätkä ammuksetkaan lopu kesken. Sen kun pörrää ympäriinsä ja antaa konekiväärien hoilottaa aina, kun joku on edes etäisesti hollilla.
Ainoa mistä pitää edes vähän huolehtia on tuliluikkujen ylikuumeneminen, sekä tietysti lentokorkeus. Jostain syystä korkeutta ei näe mistään, mikä tekee matalalennoista kohtuuttoman hankalaa. Onneksi huomaavaiset viholliset tekevät pelaajan työstä helppoa lentämällä vailla huolta huomisesta, antaen sankarin pörrätä pyrstössä kiinni ja tikata kookoolla peräsimeen nimmarit. Ikävä kyllä, läheltä ammutut sarjat menevät usein vihollisista suoraan läpi.
Attack on Pearl Harbor on lyhyesti sanottuna tylsääkin tylsempi lentoräiskintä, joka ei tarjoa haasteita, ei tarinaa, ei mielenkiintoisia hahmoja eikä edes vaivaudu näyttämään nätiltä. Toiminnannälkäisiä houkutellaan pelaamaan lisää palkitsemalla onnistuneet tehtävät kokemuspisteillä ja mitaleilla, joilla ei tietenkään ole merkitystä pelisuorituksen kannalta. Turha maanitella – jos ei parempaan pystytä, unhola kutsuu.
PÄÄSTÖTODISTUS
Täysin turha ilmataistelupeli, joka ei haasteita eikä hupia tarjoa
