Army of Twon piti alun perin ilmestyä jo viime vuoden puolella, mutta ennakkokatsaukset pelin silloiseen versioon eivät olleet kovin mairittelevia ja peliä pidettiin melko tökerönä tuotoksena. Alan yleisten käytäntöjen vastaisesti EA:lla voitti järki, julkaisupäivää lykättiin kullanarvoisten joulumarkkinoiden tuolle puolen, ja tekijätiimi sai lisää aikaa hioa tuotettaan.
Salem ja Rios ovat amerikkalaisia sotilaita, jotka lähtevät palveluksesta yksityiselle sektorille – siis palkkasotilaiksi. Vuosien varrella kaksikko juoksee jos jonkinlaisissa kurjissa paikoissa ampumassa ihmisiä ylikansallisen yksityisarmeijayhtiön laskuun. Tarinan edetessä paljastuu, ettei työnantaja olekaan niin kauhean kiva lafka, ja siitä seuraa jos jonkinlaisia ongelmia, jotka ratkotaan ampumalla.
Pelin oleellisin juju on hahmojen välinen yhteistyö. Salem ja Rios ovat tiimi, joten yhteen pelaaminen on kaikki kaikessa. Tämä tarkoittaa sitä, että hahmot voivat esimerkiksi auttaa toisiaan kiipeämään alueille, joihin yksinäinen hahmo ei ylettäisi tai vaihtaa aseita keskenään. Pelistä löytyy valikoima hyvin toteutettuja yhteistyössä pelaamista korostavia temppuja.
Mukana on myös massiivisista verkkoroolipeleistä tuttu aggron käsite. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi pelaajahahmo kiinnostaa vihollisia enemmän kuin toinen. Army of Twossa vihollisten aggron voi vetää puoleensa ampumalla jatkuvaa sarjatulta. Tällöin toinen hahmo voi liikkua taistelukentällä vapaammin ja esimerkiksi kiertää vihollisten sivustaan. Kaverin tekoäly toimii erinomaisen hyvin, mutta peli on tietenkin parhaimmillaan oikean ihmisen kanssa pelatessa, joko kahden kesken pelin kampanjassa tai neljän pelaajan verkkomoninpelissä.
Army of Twon pelattavuus on siis hyvin hallussa ja yhteistyömeininki on hyvin hauskaa. Valitettavasti pelin ideologinen pohja on vähintäänkin tunkkainen. Kun pelin pääosassa ovat amerikkalaiset palkkasotilaat, jotka seisovat selät vastakkain ja ampuvat aaltoina kohti tulevia arabi-itsemurhapommittajia, ei varsinaisesti tarvitse olla mikään supervasemmistolaishippi aistiakseen, että nyt liikutaan aika arvolatautuneella sektorilla. Ehkä se on sitten muka mustaa huumoria, mutta se ei oikein tunnu siltä.
Tietenkin voi aina hokea itselleen mantranomaisesti, että tämähän on vain viihdettä, mutta se on laiha lohtu, kun sujuvuudestaan huolimatta peli tuntuu välillä puhdasveriseltä amerikkalaiselta propagandakoneelta. Toisaalta useimmat pelaajat eivät varmaan välitä asiasta tippaakaan.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hyvin vetävää, mutta propagandanhajuista toimintaa
