Phoenix Wright -lakimiespelien sarja on saavuttanut päätöksensä ja puikkoihin astuu uusi puolustusasianajaja, Apollo Justice. Aiemmat Ace Attorney -pelit ovat suhtautuneet oikeussalidraamaan kuin surrealistiseen kamppailupeliin. Vastalauseet sinkoilevat oikeussalissa, todistajat ja syytetyt reagoivat kiperiin kysymyksiin kuin turpaan saaneina ja jokaisessa tapauksessa on ainakin viisi häkellyttävää käännettä, jotka kääntävät tilanteen päälaelleen. Ace Attorney -pelien päävaltti on ollut nerokas käsikirjoitus, joka on tehnyt hahmoista pidettäviä ja tarinasta mukaansatempaavan.
Apollo Justice koostuu joukosta oikeustapauksia, jotka jakautuvat rikospaikkatutkimukseen ja oikeudenkäyntiin. Tutkimustyössä haastatellaan rikokseen liittyviä ihmisiä ja etsitään johtolankoja sekä todisteita. Oikeudenkäynnissä peli pääsee kunnolla vauhtiin. Pelaajan tehtävänä on ristikuulustella todistajia, etsiä heidän lausunnoistaan ristiriitaisuuksia ja paljastaa ne esittämällä tutkimusosuudessa löydettyjä todisteita. Tämä saattaa kuulostaa kuivalta, mutta kaikkea muuta – oikeussalimeinini on paikoin hyvinkin vauhdikasta.
Apollo Justice on sarjan ensimmäinen vartavasten DS:lle julkaistu peli. Mekaniikaltaan se muistuttaa ensimmäisen Phoenix Wrightin viimeistä tehtävää, jossa todisteita pystyi tarkastelemaan kolmiulotteisessa näkymässä ja pelaaja pääsi mm. etsimään sormenjälkiä. Todisteiden pyörittely ja tutkiminen toimii hyvin, mutta sormenjälkien etsiminen on hieman turhanpäiväistä tupsuttelua ja puhaltelua.
Uutena ominaisuutena Apollo Justice tuo mukaan todistajien elekielen havaitsemisen. Rannerengaskuvakkeen aktivoituessa Apollo voi tarkastella todistajaa hidastettuna ja etsiä hermostuneita eleitä, jotka paljastavat valheen. Puuha on varsin toimivaa ja joskus haasteellistakin.
Apollo Justice on käsikirjoitettu näppärästi, mutta peli on aavistuksen kuiva. Surrealistinen huumori ei yllä lähellekään Phoenix Wright -pelejä ja hahmot jäävät hieman etäisiksi. Pelaajaa pidellään liikaakin kädestä esimerkiksi puuduttavien takaumien avulla, joissa toistetaan yksityiskohtaisesti vielä tuoreessa muistissa olevia kohtauksia. Alleviivaus ja sormella osoittelu nakertavat ikävästi omaa oivaltamisen iloa, minkä lisäksi tarinoiden käänteet ovat turhan usein ennalta-arvattavia.
Teknisesti Apollo Justice on mainio peli sekä mekaniikan että tarinan kuljetuksen puolelta, mutta lopputulos jää hieman sieluttomaksi. Apollo Justice ei ole missään nimessä huono peli, vaan se on erittäin mainiota lounastuntien naksuteltavaa, mutta tarinankerronnassaan se jää edeltäjiensä varjoon.
PÄÄSTÖTODISTUS
Teknisesti toimivaa, tunnelmalta laimeahkoa oikeussalikikkailua
