Lumilautailu on jo usean vuoden ajan kasvattanut suosiotaan ympäri maailman. Koska pelintekijätkin tuntuvat seuraavan trendejä, on lumilautailupelejä putkahdellut markkinoille tasaisen tappavaa tahtia. Xboxin julkaisun yhteydessä markkinoille saapui Microsoftin oma lumilautailupeli, joka on saanut nimekseen Amped: Freestyle Snowboarding.
Amped esittelee pelaajalle yksitoista vuorta, joista jokaiselta löytyy useita eri ratoja. Yhteensä ratojen määrä on noin 80 radan pinnassa, mutta samalla vuorella olevat radat sisältävät jonkin verran samoja kohtia, joten täyttä 80 rataa pelistä ei löydy. Vaihtelua on kuitenkin sen verran paljon, että pelattavaa riittää yllin kyllin.
Ampedin sydän on uramoodi. Ihan aluksi luodaan oma lautailija, jonka voi vaatettaakin ihan itse. Ulkoasua tärkeämmässä asemassa ovat kuitenkin taitopisteet, jotka jaetaan viiteen osa-alueeseen. Taidot paranevat sitä mukaa, kun pelaaja edistyy uramoodissa. Pelaajan isona tavoitteena on nousta lumilautailun supertähdeksi ja tämä tapahtuu yksinkertaisesti suorittamalla radoilla olevia tehtäviä.
Menestystä voi kerätä viidellä eri tavalla. Ensimmäiset kaksi liittyvät pisteiden keräämiseen. Ampedissa pisteet jaetaan kahteen kategoriaan, normaaleihin pisteisiin sekä mediapisteisiin. Normaaleja pisteitä saa riippumatta missä tempun tekee, mutta mediapisteitä saa vain tekemällä tempun radan varrella olevien kameramiesten läheisyydessä. Kolmannessa osassa pelaajan on vakuutettava sponsorit taidoistaan tekemällä sellaisia temppuja, joista sponsori pitää.
Lisää mainetta ja kunniaa saa hankittua pieksemällä rinnettä hallitsevan pro-laskijan. Pron voi voittaa tekemällä parempia temppuja samoista hyppyreistä, joista pro-laskija on laskenut. Viidentenä haasteena on löytää radan varrelta kahdeksan lumiukkoa. Uramoodissa menestyminen avaa myös uusia ratoja, lautailuvarusteita sekä muuta pikkukivaa. Pikkuhiljaa avautuvat radat sekä muut asiat jaksavat pitää mielen virkeänä hyvinkin pitkään ja se onkin yksi pelin kantavia voimia.
Uramoodin lisäksi Ampedissa voi kisailla yksittäisiä kisoja sekä moninpeliä yhtä tai useampaa kaveria vastaan. Yksittäisissä kisoissa sekä moninpelissä pääsee laskemaan niillä radoilla, jotka on avattu uramoodissa. Moninpelin suurin ongelma on tylsät pelimoodit. Vaikka tavoitteita voi vaihtaa pisteiden keräämisestä parhaan tempun tekemiseen, ei tavoitteiden erot vaikuta pelaamiseen juuri ollenkaan. Kaiken lisäksi jaetun ruudun moninpeliä ei ole, joten ratoja lasketaan vuorotellen, joka puolestaan tuntuu miltei samalta kuin yksinpelin pelaaminen tietokonetta vastaan. Kokonaisuutena moninpeli jää aika heikoksi esitykseksi.
Ampedissa temput voidaan jakaa kahteen osaan, hyppyihin ja jibeihin, eli liukuihin esimerkiksi kaiteita ja radalla olevia tukkeja pitkin.. Ampedin fysiikanmallinnuksen ansiosta hypyistä saa tehtyä todella korkeita ja näyttäviä. Myös kenttäsuunnittelu on toteutettu siten, että parhaimmillaan hypyt nousevat monen kymmenen metrin korkeudelle. Jos pelkät pyörimiset ja voltit eivät tuota tarpeeksi pisteitä, voi niitä tehostaa tarttumalla laudasta kiinni, jolloin pisteitä ropisee entistäkin enemmän.
Yksittäisistä tempuista saa kyllä hyvin pisteitä, mutta ensimmäisten ratojen jälkeen pisterajat nousevat ja sponsorit käyvät vaatimaan yhä hienompia temppuja. Tällöin kannattaa osata tehdä temppusarjojen, joista sitten saakin todella paljon pisteitä. Useat kentät tarjoavatkin mahdollisuuden todella pitkien temppusarjojen tekemiseen, mutta kymmenen tempun suorittaminen putkeen ei sitten onnistukaan ihan ensimmäisillä pelikerroilla.
Pelin kontrollit ovat kunnossa. Laskijaa ohjaillaan joko tatilla tai digitaalipadillä. Temput puolestaan tehdään ohjaimen neljästä päänapista. Myös liipaisimet ovat käytössä, sillä niillä voi lisätä grabiin hieman taivutusta, joka tuottaa jälleen lisää pisteitä. Lisäksi liipaisimilla hoidetaan hahmon tasapainottelu putkien ja vastaavien päällä liu’uttaessa. Ainoa suurempi haaste on ponnistuksen ajoitus. Jos ajoitus on myöhässä, ei hyppyyn saa kunnolla kierrettä eikä muutakaan ja siten pisteet jäävät alhaisiksi. Vastaavasti liian aikaisin ponnistaessa ilmalento jää pieneksi. Pelin oppimiskynnys on siis alhainen, mutta todelliseksi mestariksi nouseminen vaatii harjoittelua ja monia tunteja pelin parissa.
Ampedin maastot ihan kivan näköisiä, mutteivät millään tavalla erityisen kauniita. Samalla linjalla jatketaan myös valaistus- ja sääefektien osalta. Sääefekteistä sumu onnistuu vakuuttamaan, sillä sumussa laskettaessa näkyvyys tipahtaa selvästi ja sumu tosiaan tuntuu sumulta. Lautailijan animaatiot ovat todella tarkkoja ja aidon näköisiä. Kokonaisuutena pelin graafinen paketti on siis hyvää tavaraa, mutta parantamisen varaakin olisi ollut.
Pelin äänimaailma koostuu lähinnä lumen ja laudan välisestä suhinasta ja tömpsähdyksistä. Lisäksi maailmaa värittävät radan varrella olevien kuvaajien kommentit pelaajan tekemisistä. Pelin musiikillista tarjontaa ei ainakaan voi haukkua suppeaksi, sillä pelin soundtrack sisältää kokonaiset 150 biisiä indie-tyyppistä musiikkia.
Ampedin vahvuus ja heikkous on sen tasaisuus. Pelistä ei löydy selkeitä heikkoja kohtia, muttei myöskään mitään erityisen hyvää. Suurimmat plussat tulevat kuitenkin laajasta ratavalikoimasta sekä pikkuhiljaa avautuvista radoista sekä muista asioista, jotka jaksavat pitää mielen virkeänä. Suurin miinus Ampedille tulee moninpelistä, joka on hassua. Useimmitenhan moninpeli saattaa jopa pelastaa muuten pohjamudissa rämpivän pelin.