Alpha Protocol on agenttiseikkailun muotoon puettu roolipeli samoilta tekijöiltä, jotka kehittivät pelit Neverwinter Nights 2 ja Star Wars: Knights of the Old Republic 2. Salaistakin salaisemman tiedustelulaitoksen agentti Michael Thornton on tehtävllä Saudi-Arabiassa, kun hänen pomonsa pettävät hänet. Hän jää yksin, tehtänään selvittää pahisten katalat juonet samalla kun entinen työnantaja hönkii niskaan.
Pelinä Alpha Protocol on yhdistelmä pelejä Mass Effect ja Splinter Cell. Pelissä on lukuisia sivuhahmoja joiden kanssa voi käydä läpi monivalintadialogia, ja jotkut tehtävät sujuvat pelkästään puhumalla. Tarina polveilee ja haarautuu pelaajan valintojen mukaan. Jos murhanhimoisen punkkaripimun jättää henkiin, tämä palaa myöhemmin kuvioihin. Jos hänet tappaa, tapahtuu jotain muuta. Keskustelujen ja tarinankuljetuksen ohella Alpha Protocol on parhaimmillaan hiippailupelinä. Ninjailu ei ole aivan yhtä tarkkaa ja viilattua kuin monissa muissa vastaavissa peleissä, mutta toimii silti hyvin. Pahisten kyttääminen on hauskaa.
Puhki kaluttujen scifi- ja fantasia-aiheiden jälkeen agenttimeininki on roolipelin aiheena yllättävän freesi. Pelissä kertyy tietenkin kokemuspisteita, ja niiden sijoittelulla on valtava vaikutus siihen, millaiseksi pelikokemus muodostuu. Jos nakkulat laittaa pyssyihin, pelistä tulee räiskintä. Jos taas hiippailuun, meininki muuttuu vaanimiseksi. Ero on paljon suurempi kuin scifiroolipelissä, jossa nakkuloita laittamalla voi päättää, ampuako vihollista aseella vai taikavoimilla. Tämän moninaisuuden ansiosta jokaista haastetta voi lähestyä eri kulmista erilaisilla taktiikoilla. Se onkin yksi pelin suurimmista rikkauksista.
Agenttimeininki vie päähenkilön Saudi Arabiasta Taiwaniin, Moskovaan ja Roomaan. Peli on ankkuroitu todellisuuteen vain piirun verran Bond-leffaa vankemmin. Mukana on kiinalaisia honkkarielokuva-agentteja, venäläisiä Baywatch-blondeja rynkkyineen ja seksikkäitä toimittajapimuja, joiden kanssa sankari voi flirttailla. Paikoin olisi tehnyt hyvää, jos kytkös johonkin todelliseen olisi ollut vähän vahvempi. Tällaisenaan pelin pahin puute on muovinen visuaalinen ilme. Juna-asema Moskovassa voisi yhtä hyvin olla Mass Effectin scifiplaneetan tehdasalue tai muu videopelien normimaisema.
Alpha Protocol on vetävä agenttiseikkailu, johon jää helposti koukkuun. Alun treenauksen jälkeen pelaaja löytää itsensä viilaamasta asekokoonpanoaan entistä tappavammaksi samalla, kun lähettelee suurlähetystöstä löytämiään salaisia asiakirjoja eniten tarjoavalle. Roolipelielementit keskusteluineen ja kokemuspisteineen nivoutuvat saumattomasti yhteen pelin salaperäisen tarinan ja hiippailuvetoisen toiminnan kanssa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Monipuolinen ja rikas agenttipeli osoittaa, ettei roolipelin ole aina pakko olla fantsua tai scifiä.
– JUHANA PETTERSSON