Alieneista ja Predatoreista on julkaistu yhdessä ja erikseen eri alustoille yli 30 peliä. Uusin on Aliens vs. Predator, ja kehittäjä Rebellionillekin se on jo firman neljäs Aliens vs. Predator -nimellä kulkeva peli. Pelin tunnelma on nostalginen: pelatessa on helppo ajatella, että jos 80-luvulla Aliens-elokuvan julkaisun aikoihin olisi osattu tehdä yhtä hienoja pelejä kuin nykyään, ne olisivat näyttäneet juuri tältä. Se on ilon aihe 80-luvun scifi-toiminnan ystäville, mutta liiasta ajankohtaisuudesta peliä ei voi syyttää.
Pelin pohjalla on perusräiskintä, mutta jutun juju onkin siinä, että yhden pelin sijaan mukana on kolme erillistä kokonaisuutta. Pelaaja voi pelata ihmistä, alienia tai predatoria. Niiden pelityylit ja taktiikat ovat hyvin erilaisia. Se tekee pelistä poikkeuksellisen monipuolisen. Ihmisyksinpeli on vaikein ja tunnelmallisin. On kurjaa olla yksin taskulampun ja pistoolin kanssa vieraalla planeetalla, kun pimeydessä hiiviskelee olioita, joiden suonissa virtaa happoveri.
Ihmisenä kärvistelyn jälkeen onkin hauskaa ruveta predatoriksi, jolla on käytössään hurja valikoima erilaisia erikoiskykyjä. Predator on ylivertainen lähitaistelija, voi ampua vihollisia etäältä, muuttua näkymättömäksi, houkutella vihollisia ansaan, ja loikkia korkeille paikoille. Valitettavasti predator-yksinpelissä pelin tekniset vajavaisuudet alkavat korostua. Hyppiminen on kömpelöä ja epäintuitiivista ja näkymättömyys menee pois päältä ihan miten sattuu.
Alienin pelissä keskitytään hiiviskelyyn, pimeydessä vaanimiseen ja lähitaisteluun. Pelattavista olennoista alien on nopein, ja osaa kulkea seiniä ja kattoja pitkin. Se kestää kuitenkin huonosti vihollisen ammuskelua, joten taistelujen on parasta olla ohi nopeasti. Myös alien-kampanjan pelimekaniikka ontuu. Seiniä ja kattoja pitkin kulkeminen on sekavaa, eikä aina ole selvää, mitä nappuloita pitää painaa päästäkseen etenemään haluamallaan tavalla.
Aliens vs. Predatorissa on mukana kolme hätäisesti kokoon kyhättyä, lyhyttä peliä. Erityisen puuduttavaa on, että peli kierrättää karttoja. Kolmen yksinpelikampanjan jälkeen samat kartat toistuvat vielä moninpelissä. Moninpeli toimii kyllä sinänsä, vaikka ihmisenä onkin onnetonta ottaa yhteen ylivertaisten predatorien ja alienejen kanssa. Tavanomaisten deathmatchien ohella pelissä on pari kekseliästä moninpelimoodia, jotka pidentävät muuten vähän epämääräisen pelin käyttöikää roimasti. Parhaassa on alussa yksi alieni ja monta ihmistä. Joka kerta, kun alieni tappaa ihmisen, tämä muuttuu alieniksi. Siinä on aitoa ja alkuperäistä Alien-fiilistä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Alienit ja Predatorit kohtaavat jälleen pelissä, jossa kasarifiilistely paikkaa huonoa toteutusta.
– JUHANA PETTERSSON