Alan Wake on menestynyt kirjailija, joka on lomalla Bright Fallsin idyllisessä pikkukaupungissa vaimonsa kanssa. Seuraavaksi Alan jo herääkin kolaroineesta autosta muistinmenetyksestä kärsien. Vaimo ja edelliset seitsemän päivää ovat kadonneet. Alan alkaa löytää sivuja kirjasta, jossa hän itse seikkailee, ja jonka tapahtumat näyttävät käyvän toteen. Samalla synkkä, pimeydessä vaaniva voima ottaa haltuunsa kaupunkilaisia, ja käy Alanin kimppuun. Mistä oikein on kyse? Onko Alan seonnut?
Juonenkäänteitä selvitellessään Alan tutkii hurmaavasti vinksahtanutta pikkukaupunkia ja taistelee valolla päälle käyvää pimeyttä vastaan. Pimeys ottaa haltuunsa ihmisiä ja esineitä, ja sitä pitää heikentää taskulampulla, ennen kuin sen voi ampua pois päiviltä. Taskulamppu onkin pelaajan paras kaveri, ja paristot arvokkaita aarteita.
Pimeissä metsissä juoksentelu näyttää ja tuntuu todella mielenkiintoiselta, koska valot ja varjot on toteutettu huikean hienosti. Niihin ei kyllästy useiden tuntienkaan jälkeen. Yleensä peleissä pimeässä hortoilu on ärsyttävää, mutta näin ei pääse Waken kanssa käymään.
Bright Falls on ison mittakaavan pelialue, jossa kuljetaan pitkiä matkoja, välillä autollakin. Maailman pienet yksityiskohdat ja kätketyt salaisuudet kannustavat penkomaan jokaisen sivupolun.
Peli on erinomaisesti kirjoitettu, ja se pitää pelaajan arvuuttelemassa ja aivot hyrräämässä. Salaisuuksia roikotetaan pelaajan nenän edessä ihan kuin hyvissä tv-sarjoissa. Vaikka useimmissa peleissä karseista välivideoista haluaa hypätä yli, Alan Wakea pelaa nimenomaan saadakseen selville, kuinka kaikki oikein päättyy. Hienosti rytmitetty tarina vie pelaajaa aina uusiin suuntiin, eikä samoihin maisemiin pääse kyllästymään. Jokainen kohtaus on ainutlaatuinen.
Pelissä taistellaan paljon, ja siinä on sopivasti tekemistä: vihollisten väistelyn lisäksi joutuu taktikoimaan valolla ja lataamaan aseita vähän väliä. Silti taisteluista olisi voinut ottaa enemmänkin irti. Esimerkiksi Resident Evil -sarjaan verrattuna taistelu toistaa turhan paljon itseään. Välillä pelaajan pitää selvitä vihollisia kuhisevan metsän läpi ilman aseita tai taskulamppua, ja pakoon juokseminen onkin kivaa vaihtelua.
Peli viljelee viittauksia kirjallisuuteen ja elokuviin, käyttäen muiden hyviä ideoita tehokkaasti ja häpeilemättä hyväkseen. Hahmot ja dialogi ovat poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja. Siksi on sääli, ettei hahmojen animaatio ole ihan samalla tasolla muun toteutuksen kanssa.
Bright Falls on pikkukaupunkien parhaimmistoa, ja sitä sopii verrata Twin Peaksiin tai True Bloodin Bon Tempsiin. Seikkailun päätyttyä sinne tekee mieli takaisin, kaivamaan esiin loputkin pimeän kaupungin salaisuuksista.
PÄÄSTÖTODISTUS
Hieno toimintatrilleri upeissa maisemissa
– JOONAS LAAKSO