Vielä vuosi pari sitten massiivisten verkkopelien tulevaisuus näytti hyvältä. Tulevien pelien listat olivat täynnä toinen toistaan kiehtovampia projekteja. Yksi toisensa jälkeen pelit kuitenkin julkaistiin keskeneräisenä pettymyksenä tai haudattiin ennen valmistumistaan. Vapaata omilla siivillä lentelyä ja upeita grafiikoita ennakkomarkkinoinnissaan rummuttanut Aion on yksi odotetuimmista uusista verkkopeleistä. Koreassa jo viime vuoden puolella julkaistu peli käsikirjoitettiin käytännössä kokonaan uudelleen läntisiä markkinoita varten.
Aionissa pelataan enkeleitä ja demoneja. Puolensa voi valita kauniiden elysiaanien tai synkeiden asmodiaanien rivestä. Kyse on lähinnä esteettisestä valinnasta hohtavanvalkoisten tai tummanpuhuvien höyhensiipien välillä.
Kumman puolen pelaaja valitseekaan, pelin alkuosio koostuu siivettömästä kontrolleihin tutustumisesta pelaajan kierrellessä perinteisiä fantasiamantuja tehtäviä suoritellen ja kokemusta keräten. Käyttöliittymä on kuitenkin niin suoraan muista verkkopeleistä kopioitu, että siipien saamisen taustatarinaa lukuun ottamatta tälle vaiheelle ei olisi tarvetta.
Aionilla on pelinä kolme ongelmaa. Näistä ensimmäinen on uusien ajatusten puute erityisesti pelin alkuvaiheessa. Tuntuu kuin peli toistaisi vain aiempien verkkopelien kaavoja, ja alkupeliä pitääkin yllä lähinnä lupaus siivistä, jotka häämöttävät kymmenennen tason kieppeillä.
Siivet saatuaan pelaaja törmää toiseen ongelmaan: vapaalla lentelyllä markkinoidun pelin lentomahdollisuudet ovat kaikkea muuta kuin vapaat. Aivan siipiensä puhjettua hahmo voi pysytellä ilmassa maksimissaan minuutin, ja useilla alueilla lentäminen on estetty kokonaan. Loppupelin tärkeintä keräiltävää ovatkin esineet ja tittelit, jotka pidentävät lentoaikaa edes vähän.
Pelin kolmas ongelma on hahmonkehityksen hitaus pelin puolivälissä: tehtävistä tai tarinan etenemisestä pitävä pelaaja pakotetaan loputtoman tuntuiseen hirviöiden lahtaamiseen kokemuksen keräämiseksi.
Aion on poskettoman kaunis peli. Hahmonluontiin saa upotettua loputtomasti aikaa, ja aloitusalueita katselee ihan puhtaasta katsomisen riemusta. Ikävä kyllä kauneus ei ulotu animaatioihin. Osa animoinnista on oudon tökkivää ja epäsulavaa. Erityisesti lentämisessä, jonka pitäisi olla pelin parasta antia, kokemus on animoinnin puolelta turhan vaisu.
Kaikesta nurinasta huolimatta Aion ei ole huono peli. Jos fantasiahammasta kolottaa, Aionille kannattaa antaa mahdollisuus. Uusia innovaatioita tai sisältöä ei juuri lentämisen riemun lisäksi ole, mutta pelin tunnelma saattaa hyvinkin napata mukaansa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunis mutta pohjimmiltaan itseään toistavaksi tahkoamiseksi taipuva fantasiaeepos
ARVOSTELIJA
Mika Loponen
