Tony Hawk -sarja tuo enemmän rahaa, kuin Activision ja Neversoft jaksavat sitä sisään kauhoa. Tämä on luonnollisesti aiheuttanut sen, että nykyään Extreme-peliä pukkaa joka raosta arvostelijan pöydälle. Rullaluistelupelejä ei hirveästi PS2:lla ole näkynyt ja kun ajattelee kyseistä harrastusta lajina yleensä, on monilla kovia ennakkoluuloja. Varsinkin monen skeittarin suusta voi tulla ulos jotain painokelvotonta, jos heiltä kysyy mielipidettä rullaluistelusta. Ja jos Sauli Niinistökin harrastaa rullaluistelua, niin eihän siitä voi saada coolia peliä aikaiseksi, eihän? No, kyseessä on oikeastaan inline-luistelupeli, mutta maallikolle tämä on kuitenkin rullaluistelua tai bleidausta, maantieteellisestä sijainnista riippuen.
Acclaim on kunnostautunut julkaisemalla hyvin kirjavanlaatuista Extreme-kamaa mm. Dave Mirran ja Jeremy McGranthin nimellä. Aggressive Inline on uusin Acclaimin julkaisu ja jos Jet Set Radio onnistui olemaan mainio rullaluistelupeli, niin miksei tämäkin? Maailmalta tulleet huhut kertovat, että kyseinen peli haastaisi jopa itse THPS-sarjan.
Pelissä tärkein osa-alue on luonnollisesti bleidaajan ura ja pelaaja pääsee valitsemaan oikeista alan huipuista kuten Jaren Grob, Chris Edwards, Franky Morales, Shane Yost, Matt Lindenmuth, Eito Yasutoko, Sven Boekhorst, Matt Salernoha ja Sam Fogarty. Aluksi kahlataan läpi erittäin hyvä tutorial ja pian pelaajan huomaa Aggressive Inlinen sisältävän yksinkertaisia, mutta erittäin toimivia oivalluksia.
Ainoastaan ympyrä-nappia painamalla voi tarrata autojen takaa kiinni, keskustella, napata lyhtypylväästä kiinni ja kiepauttaa itsensä rampin yli, tekemällä samalla voltin. THPS-veteraanit ovat tuskastuttavan monta kertaa missanneet rampin alas tullessa ja kolahtaneet sivuttain asfalttiin. Aggressive Inlinessä pitämällä ympyrä-nappia pohjassa alastulo onnistuu. Yksinkertainen, mutta toimiva oivallus, joka pelissä on ristytty Action-napiksi.
Toinen varsin onnistunut idea on ehkä vähän lapsellista nimeä kantava ”Juice Meter”. Aggressive Inlinessa ei nimittäin ole uramoodissa aikarajaa, paitsi yksittäisissä tehtävissä. Eli pelaaja voi viettää kentällä aikaansa ja tehdä temppuja ihan rauhassa pitäen vain huolta siitä, että mehumittari ei tyhjene. Mehumittari täyttyy onnistuneista tempuista ja mehupurkeista, joita on ripoteltu ympäri kenttiä. Jos mittari tyhjenee, sakotetaan pelaajaa 100 000 pisteellä ja jos pisteitä ei ole tarpeeksi, peli loppuu siihen.
Aggressive Inlinessä luistelija kehittyy temppuja tekemällä. Eli enää ei metsästetä mitään epämääräisiä kiekkoja, jotka mystisesti roikkuvat ilmassa. Kokemuspisteitä tulee siis esim. hyppyjen osalta sen mukaan, kuinka paljon ja hyviä hyppyjä teet.
Pelissä on yhteensä 7 tasoa ja ne ovat erittäin laajoja. Kaikenlaista tekemistä ja etsimistä riittää koko rahan edestä. Erilaisten temppusarjojen tekemiseen löytyy uskomaton määrä eri paikkoja. Itse asiassa pelkästään manual-, grind ja vault- temppuyhdistelmillä saadaan jo aikaan huimia sarjoja. Pelkästään kaiteella grindaamisella saa helposti satoja tuhansia pisteitä aikaan, kun vaihtaa vain asentoa toiseen. Tämä tapahtuu nuoli-ja suunta-näppäintä painamalla, ilman typerää pomppimista.
Musiikkiosasto on juuri sitä, mitä sen odottaakin olevan. Biisejä on ihan mukavasti, mutta suurin osa bändeistä on kohtuullisen tuntemattomia, joskaan ei huonoja. Tunnetuimmat lienevät nu-metal-pumppu P.O.D., suomalaisenkin basistin sisältämä Hoobastank, pitkän linjan punk-poppoo The Vandals ja Sublime. Positiivista on, että monesti liian suuressa osassa oleva skeittipunkki on jäänyt vähemmälle. Äänet ovat muuten sitä tuttua grindauksen kirkunaa ja tömähtelyä. Hauskana yksityiskohtana on Industrial-tason kuulutukset, joissa yritetään kohottaa duunareiden moraalia varsin hauskoilla läpillä.
Industrial-taso tuo kovasti mieleen Tony Hawkin Foundryn valupatoineen ja Airport-tasosta voi sanoa saman, tosin ilman valupatoja. Mutta löytyy pelistä sitä muutakin. Tasoilta voi ihmetellä huvipuistoa mustekaloineen, laivoja, lentokoneita, kummituksia ja museota esineineen. Kaikenlaista hiihtäjää löytyy myös tasoilla jaloissa pyörimässä kuten pelleä, densoa, lapsia ja duunareita. Levelit ovat hämmästyttävän laajoja ja niistä löytyy jokaisesta 30-60 tavoitetta eli pelattavaa kyllä riittää. Välianimaatiota tulee kiitettävästi eli kun esim. grindaa satamassa putken päältä, tuloksena on pienen ketjureaktion jälkeen tehdaspiippujen kaatuminen ja yhden niistä halkeaminen siististi kahdeksi rampiksi(öh, joo-o). Totta kai pelistä löytyy myös Freeskate-, Timed Run- Park Editor- ja moninpeli-moodit. Moninpelissä voi jaetulla ruudulla pelata kaksi pelaajaa. Luonnollisesti pelistä löytyy myös kaikkea piilotettua extraa.
Aggressive Inline on saanut hyvin paljon vaikutteita haukasta, eikä ole lähelläkään Jet Set Radion omaperäisyyttä ja luonnollisesti muistuttaa myös Dave Mirraa. Suurimmaksi osaksi Aggressive Inline on kuitenkin sekoitus SSX Trickyä ja THPS-sarjaa, vaikkei loppupeleistä kummallekaan ihan pärjää. Osittain tähän on syynä pieni viimeistelyn puute, joka vaivaa yleensäkkin Z- Axisin pelejä. Rullaaja mm. lentelee ja pomppii välillä kummallisesti ilmalentojen aikana. Pienet kameran sekoamiset, graafiset ongelmat ja ehkä vähän liian pastellimainen/kökkö design pistävät silmään. Graafinen anti on kuitenkin kokonaisuutena hyvä, luistelijoiden vaatteet lepattavat nätisti ja kundien housut roikkuvat nilkoissa, kuten pelin henkeen kuuluu.
Pelin kokonaisuus on hyvä, toimivia ideoita on paljon ja se viekottelee pelaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Aggressive Inlinessa onkin paljon sellaisia uudistuksia, joita tullaan varmasti kopioimaan tässä genressä. Kontrollipuoli on hanskassa, peli on erittäin viihdyttävä, pelattavaa riittää ja kyseessä onkin ehdottomasti PS2:n paras rullaluistelupeli. Eli jos skeittaus ja BMX alkavat kyllästyttämään, Aggressive Inline on juuri sellainen peli, johon kannattaa tarttua.
