Reaaliaikastrategioiden kulta-aika alkaa olla jo menneiden vuosien ilmiö. Perinteisten naksuttelupelien tulva on laantunut ja niiden tilalle ovat tulleet aihetta hieman taktisemmasta näkökulmasta lähestyvät julkaisut. Vanhaa pelikaavaa ei kuitenkaan ole hylätty vielä täysin, vaan sen puolesta on ilmestynyt taistelemaan joukko paljon ennakkohuomiota keränneitä pelejä. Yksi näistä tulokkaista on Age of Empires -sarjan jatkajaksi mainostettu Age of Mythology.
Pelin tärkeimpänä koukkuna ovat kolme eri sivilisaatiota, egyptiläiset, kreikkalaiset ja viikingit, joiden mytologioiden pohjalle pelin tapahtumat on rakennettu. Kullakin kansalla on omat erikoispiirteensä, jotka määräytyvät ennen kaikkea kansan palvomien jumalien mukaan. Jokaiselle sivilisaatiolle on tarjolla kolme erillistä pääjumaluutta, jotka antavat palvojilleen erilaisia voimia ja valttikortteja. Esimerkiksi Thoria kumartavat viikingit saavat halvempia kääpiöitä, jotka keräävät ruokaa ja puuta tavallista nopeammin, kun taas Odin antaa seuraajilleen parantumiskyvyn, kestävämmät linnoitukset ja kartan tutkimiseen käytettävät korpit.
Pääjumaluuksien palvomisen lisäksi pelaajan on aina aikakaudelta toiselle siirtyessään ryhdyttävä seuraamaan yhtä pienempää jumalaa. Valinta tehdään kahden tarjolla olevan vaihtoehdon välillä. Näistä kumpikin antaa kansalleen tietyt siunaukset, myyttiset olennot ja jumalvoimat, joten pelaajan päätökset vaikuttavat suoraan hänen johtamansa sotajoukon ominaisuuksiin. Käytännössä pelistä löytyy siis yhdeksän erilaista kansakuntaa, jotka voivat kehittyä useisiin eri suuntiin. Pelillisistä uudistuksista merkittävin on uutena resurssina toimiva jumalten suosio ja sen avulla kutsuttavat mytologiset olennot ja jumalvoimat.
Muuten pelisysteemi on lainattu lähes sellaisenaan Age of Empires -sarjan puolelta. Pelaajan johtaman kyläyhteisön taloutta pyörittävät talonpojat, jotka huolehtivat sekä rakentamisesta että resursseina toimivien ruoan, puun ja kullan keräämisestä. Siviilikäyttöön tarkoitettuja rakennuksia pelistä ei löydy, vaan koko tuotantojärjestelmä on keskittynyt mahdollisimman tehokkaiden sotilaiden värväämiseen. Tästä johtuen niin kampanjat kuin yksittäiset tehtävätkin alkavat toistaa itseään muutaman kartan jälkeen. Pienistä variaatioista huolimatta rutiini pysyy koko ajan samanlaisena eivätkä erilaisiin paikkoihin linnoittautuneet viholliset tuo tehtäviin oikeastaan mitään uutta.
Taktisella puolellakaan mikään ei ole muuttunut, sillä sodat voitetaan edelleen ennen kaikkea miesylivoiman avulla. Tästä on kiittäminen sekavaa taistelusysteemiä, jonka vuoksi pelaajan on käytännössä mahdotonta hallita tapahtumia sen jälkeen kun joukot ryntäävät toistensa kimppuun. Yleisten käskyjen ja ohjeiden antaminen onnistuu, mutta yksiköt seuraavat niitä vain, mikäli eivät keksi itselleen parempaa tekemistä. Parhaimmillaan tämä tarkoittaa lähellä olevien vastustajien surmaamista, mutta toisinaan taistelut saattavat kaatua esimerkiksi siihen, että jousimiehet ryhtyvät pakkomielteisesti ampumaan ohi kulkevaa kauppakaravaania. Onnistuneiden hyökkäysten takana onkin usein huolellinen ennakkosuunnittelu, jonka avulla pelaaja pääsee hyödyntämään vastustajansa heikkouksia.
Suuremmalla joukolla jyräämistä hidastavat ainoastaan linnoitukset, sankarit ja mytologiset hirviöt. Linnoitukset pysäyttävät armeijan etenemisen hetkeksi ja antavat vastustajalle mahdollisuuden pehmittää hyökkääjiä jousiampujien avulla. Sankarit ja hirviöt taas ovat tavallisia joukkoja selvästi voimakkaampia yksiköitä, jotka muuttavat osapuolten välisiä voimasuhteita huomattavasti. Nämä elementit tuovat peliin jonkin verran taktisuutta, mutta esimerkiksi Strongholdiin verrattuna sotiminen on edelleen uskomattoman sekavaa.
Suuriin yksikkömäärin perustuva taistelusysteemi aiheuttaa sen, että menestyäkseen pelaajan on kyettävä jokaisessa kartassa optimoimaan tuotantokoneistonsa. Pari väärää päätöstä kentän alkupuolella voi johtaa siihen, että kylästä ei saa värvätyksi uusia yksiköitä riittävän nopeasti. Tällöin joukot eivät pysty murtamaan vastustajan puolustusta tai pysäyttämään tämän hyökkäystä, vaan pelaaja jää alakynteen tuotanto-ongelmiensa vuoksi. Tämä saa monet tehtävät tuntumaan häiritsevän suoraviivaisilta ja ennakkoon käsikirjoitetuilta.
Käyttöliittymänsä suhteen peli edustaa hiirivetoista osoita-ja-naksauta -linjaa. Systeemi on yleisesti ottaen suhteellisen selkeä, mutta kärsii kuitenkin pienestä epäloogisuudesta. Useimpien komentojen antamiseen käytetään nimittäin hiiren oikeaa nappia, mutta esimerkiksi rakennusten ja joukkojen kokoontumispaikkojen sijainnit määritellään vasemmalla napilla. Tämä aiheuttaa etenkin pelin alkuvaiheessa lievää sekaannusta ja vääriä komentoja.
Muuten uusi pelimoottori on laadukasta tekoa. Grafiikassa on siirrytty polygoneista rakennettuun 3d-maailmaan ja jälki on erittäin näyttävää. Kaikki on mallinnettu rakkaudella ja yksiköiden runsaasta lukumäärästä huolimatta niiden animaatioon on panostettu. Esimerkiksi kyklooppien ja muutamien muiden vahvempien otusten ympäriinsä heittelemät vihollissotilaat ja palavat puut ovat molemmat erittäin vaikuttavia yksityiskohtia. Kolmiulotteisesta maailmasta huolimatta pelaajan ei anneta pyöritellä kuvakulmaa vapaasti ellei tämä välttämättä halua. Liikkuva kamera on tarpeen lähinnä graafisten yksityiskohtien ihailemiseksi. Varsinaisen naksuttelun aikana staattinen kuvakulma toimii huomattavasti paremmin, sillä se säästää pelaajan aikaa ja aivokapasiteettia antaen hänelle mahdollisuuden keskittyä kaikessa rauhassa pelaamiseen.
Sisältöä paketista kuoriutuu pitkän kampanjan, satunnaistehtävien ja näppärän moninpelin verran. Näistä viimeisin on malliesimerkki siitä, miten nettipeli pitäisi toteuttaa. Yhteyksien luomiseen ja seuran löytämiseen ei tarvita ylimääräisiä ohjelmia, vaan kaikki tarvittava on liitetty itse peliin. Systeemi on erittäin helppokäyttöinen ja sisältää lukuisia hienosti toteutettuja elementtejä, kuten vastustajien taitotason tarkistamisen ja kunkin pelaajan yksityiskohtaisen statistiikan seuraamisen.
Age of Mythology toteuttaa varmasti useimmat Age of Empires -fanien toiveet. Teknisesti peli on päivitetty ajan tasalle ja mytologisten elementtien myötä mukaan on tullut paljon uutta. Pohjimmiltaan pelaaminen on kuitenkin edelleen samaa optimointihakuista naksuttelua, ja taistelusysteemissäkin olisi parantamisen varaa. Niinpä pelin kiinnostavuuden ratkaisee ennen kaikkea se, miten hyvin Ensemble Studiosin aikaisemmat julkaisut jaksoivat viehättää. Mikäli Age of Empires ei aikoinaan maistunut, ei tähänkään luultavasti kannata koskea. Muussa tapauksessa julkaisu sopii mainiosti akuuttiin reaaliaikastrategian nälkään.