Frank Millerin 300-sarjakuvaan perustuvan elokuvan pohjalta on tietenkin tehty myös peli. 300: March to Glory seuraa joten kuten elokuvan tapahtumia. PSP:lle tehty toimintapeli jättää kuitenkin paljon toivomisen varaa.
Pelaaja ohjastaa kuningas Leonidasta, joka on hurjan kova jätkä. Kuten lähdemateriaalissakin, miekalla, kilvellä ja keihäällä varustautunut sankari tappaa persialaisen armeijan loputonta väkeä talossa ja puutarhassa.
Valitettavasti pelaaminen ei kuitenkaan ole palkitsevaa. Valtaosa pelistä sujuu yksinkertaisesti hakkaamalla kahta hyökkäysnappulaa ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Välillä omat pojat kerätään falangimuodostelmaan, jolloin tarkoitus on marssia eteenpäin ja estää vihollisen eteneminen. Toiminta ei edes näytä kovin kummoiselta.
Peli ei sinänsä ole toivoton, mutta sen suurin ongelma on, että siihen kyllästyy tunnissa. Koko kokemus keskittyy siihen, että Leonidas ja pari kaveria ovat jossakin, jonne tulee vihollisia aalto toisensa jälkeen, ja kun nämä peitottu, edetään vieressä olevalle seuraavalle alueelle, johon tulee taas aalto vihollisia. Toisto puuduttaa pian, eivätkä falangiosuudet mitenkään paranna tilannetta: vaikka ne tuovatkin tervetullutta vaihtelua, eteenpäin marssiminen ja satunnainen nappuloiden hakkaaminen ei tuo mieleen elokuvan dramaattista menoa.
Muitakin puutteita löytyy. Esimerkiksi keihäitä voi heitellä, mutta niiden tähtäämisen kanssa on vähän niin ja näin: periaatteessa peli valitsee kohteen automaattisesti, käytännössä keihäs lähtee aivan liian usein mihin sattuu.
Pelimoottorilla tehdyt välianimaatiot ovat paitsi rumia, myös tuskallisen hitaita: jokaisen repliikin välillä on raivostuttava parin sekunnin tauko – usein jopa kesken lauseen. Onneksi erilliset animaatiot ovat paremmasta päästä: ihan sujuva kertojanääni yhdistyy erikseen peliä varten tehtyihin komeisiin stillkuviin, ja ne luovat sentään paljon kaivattua tunnelmaa. Pelin mukana tulee myös ekstroja, joihin lukeutuu muun muassa Frank Millerin haastattelu. Peliä nämä bonukset eivät kuitenkaan riitä pelastamaan.
300: March to Glory on valitettavasti klassinen lisenssituote surkeimmillaan: se voi näyttää ensi vilkaisulla ihan siedettävältä, mutta jo vartin pelisessio kertoo, että kyseessä on kauttaaltaan keskinkertainen peli, johon on vaikea suhtautua minään muuna kuin rahastusyrityksenä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Sieluton mättöpeli, jonka ainoa valtti on lisenssi
