2002 Fifa World Cup

25.05.2002

Jalkapallon MM-kisat alkavat pian ja jalkapallohuuma kasvaa maailman joka kolkassa. Jokavuotisista urheilupeleistä tuttu Electronic Arts on jälleen ollut aktiivinen ja MM-kisojen kunniaksi EA julkaiseekin jalkapallon MM-kisojen virallisen pelin, 2002 Fifa World Cupin. 2002 Fifa World Cup on julkaistu kaikille uutuuskonsoleille sekä PC:lle. Tällä kertaa tutustumme pelin Xbox-versioon.

2002 Fifa World Cup sisältää kaikki mahdolliset lisenssit, joiden ansiosta pelistä löytyy kaikki MM-kisoissa pelaavat pelaajat, oikeat stadionit, kisojen viralliset maskotit ja paljon muuta. Pelistä löytyy nelisenkymmentä maajoukkuetta, joista aivan kaikki eivät pelaa MM-kisoissa. Olikin mukava yllätys, kun joukkueiden seasta löytyi myös kotoinen Suomen maajoukkue oikeine pelaajineen.

Futiksen tunnetuimpien pelaajien kasvonpiirteet ovat mallinnettu todella tarkasti, mutta vähän tuntemattomampien suuruuksien ulkonäkö on vedetty hatusta. Pelaajatiedot eivät vastaa MM-kisojen lopullisia kokoonpanoja, sillä pelihän tehtiin ennen kuin maat ilmoittivat lopulliset MM-miehistönsä. On kuitenin hyvin todennäköistä, että suurin osa pelissä nähdyistä pelaajista nähdään myös MM-kisoissa.

Pelimoodeja 2002 Fifa World Cupista löytyy vain kaksi, jotka ovat ystävyysottelu sekä MM-kisat. Molemmissa moodeissa voi pelata kaikilla pelistä löytyvillä joukkueilla, joten vihdoin myös Suomella on mahdollisuus voittaa jalkapallon maailmanmestaruus. EA on lähtenyt useiden pelien mukaiselle linjalle, jossa menestyksestä palkitaan. MM-kisojen voittamisesta pelaaja saakin käyttöönsä muutamia unelmajoukkueita, joilla ei tietenkään voi pelata MM-kisoja, mutta ystävyysotteluita kuitenkin.

Pelattavuudeltaan 2002 Fifa World Cup vastaa hyvin pitkälle Fifa 2002:sta, mutta löytyy pelilliseltä puolelta muutamia uudistuksiakin. Peli käyttää EA:n uutta syöttö- ja laukausjärjestelmää, jossa syöttöjen ja laukausten pitää lähteä tarkasti oikeaan suuntaan oikealla voimalla. Tämä uusi järjestelmä luonnollisesti lisää harhasyöttöjen määrää, mutta se tekee pelistä aiempaa realistisemman. Tämä järjestelmähän oli käytössä jo Fifa 2002:ssa, mutta se tuntuu yhä tuoreelta ja tuo siten peliin hieman lisää uutuuden tunnetta.

Pelin merkittävin uudistus on uusittu ilmapelisysteemi, jonka ansiosta ilmapelistä on saatu aiempaa monipuolisempaa ja ennen kaikkea näyttävämpää. Käytännössä pelaaja painaa nappia ja määrää suunnan, jonne pallo pitäisi toimittaa. Pelillisesti tämä ei siis ole mikään kovin erikoinen juttu, mutta pallon tipahtaessa pelaajan eteen, pelaaja ei välttämättä pelkästään puske palloa, vaan pelaaja voi ottaa pallon alas ja toimittaa sen eteenpäin vaikkapa puolivolleynä. Luonnollisesti näissä tilanteissa on usein myös vastustaja, joka myös yrittää saada pallon itselleen. Onkin sanottava, että pääpalloista taistelu näyttää todella realistiselta.

Jokaisen pelaajan taidot ovat jaettu moneen eri osa-alueeseen ja näiden taitojen tasot lasketaan asteikolla 1-7. Ne pelaajat, joilla on yksi tai useampi seiska taitosarakkeessaan, ovat tähtipelaajia, jotka ovatkin astetta kovempia heppuja. Esimerkiksi nopea tähtipelaaja kiitää kentällä selvästi muita pelaajia nopeammin ja kovan laukauksen omaava tähtipelaaja ei vain ammu kovaa, vaan laukauksiin tulee automaattisesti kierrettä, joka ohjaa pallon maalia kohti. Tähtipelaajien ylivoimaisuudesta voidaan kuitenkin olla kahta mieltä. Jotkut saattavat pitää ylivoimaisista pelaajista, mutta omasta mielestäni tähtipelaajien taidot tuhoavat tasavertaisen pelin mahdollisuudet ja näin 2002 Fifa World Cupin hupikerroin laskee pykälän tai pari.

Pelistä löytyy luonnollisesti kaikki tärkeimmät ominaisuudet taktiikoiden ja kokoonpanojen muokkaamiseen, mutta koska pelissä pystyy pelaamaan vain yhtä turnausta ja ystävyysotteluita, on ymmärrettävää, että pelaajakaupat sekä muut joukkueiden kehitykseen liittyvät ominaisuudet on poistettu.

Vaikeustasoja pelistä löytyy neljä. Helpoin vaikeustaso on tarkoitettu lähinnä apinoille ja toiseksi helpoin aloittelijoille, mutta tämän jälkeen vaikeustaso nouseekin aimo harppauksen ylöspäin, sillä kolmannella vaikeustasolla tekoäly alkaa tarjoamaan todella mukavasti haastetta ja kun vaikeustaso nostetaan huippuunsa, on tekoälyn voittaminen todella vaikeaa. Varsinkin vaikeimmalla vaikeustasolla peli alkaa menemään jo vähän turhauttavaksi, kun tietokone katkoo suurimman osan pelaajan syötöistä ja voittaa valtaosan pääpeleistä. Näin ollen omaa peliä ei saa käyntiin sitten millään. Lisää valittamisen aihetta löytyy tekoälyn täydellisestä taklauspelistä. Tekoälyn taklaukset menevät hyvin harvoin ohi ja vielä harvemmin niistä vihelletään vapaapotku. Itse sain pelata miltei puoli tuntia ennen kuin tietokone teki ensimmäisen virheensä, josta allekirjoittanutta palkittiin vapaapotkulla.

Graafisesti peli on häkellyttävän hyvän näköinen. Pelaajat näyttävät hyviltä niin lähikuvissa kuin kauempaa katsotuista kamerakulmistakin. Myös kenttä ja katsomot näyttävät hyvältä. Nurmikolta voi melkein erottaa ruohonkorret ja katsomokin on saatu näyttämään todella elävältä, vaikka todellisuudessa katsomo onkin täynnä epätarkkoja 2d-hahmoja. Koko peli on täynnä erilaisia yksityiskohtia, joiden ansiosta peli näyttää aidolta eikä vain kliiniseltä kiiltokuvalta.

Pääpelianimaatioita tulikin jo kehuttua, mutta kehutaan nyt animaatioita vielä hieman lisää, sillä EA:n animaatiotyöryhmä on tehnyt todellisen miehen työn työstäessään pelihahmojen liikkeitä. Lähes jokainen animaatio on toteutettu erittäin yksityiskohtaisesti ja erilaisia animaatioita löytyykin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Esimerkiksi pallontavoittelutilanteissa voi nähdä, kun pelaajat tönivät toisiaan kyynärpäillä ja muutenkin samanlaisia pikku yksityiskohtia vilisee joka puolella. Voidaankin sanoa, että 2002 Fifa World Cup on upeimmat grafiikat ja tarkimmat animaatiot sisältävä virtuaalifutis, jota maa on päällään kantanut.

Pelin musiikki on mahtipontista sinfoniaa, jota on ollut soittamassa Vancouverin sinfoniaorkesteri. Musiikit sopivat peliin yllättävän hyvin, vaikka itse pelin tiimellyksessä ei hirveästi musiikkia kuulu. Selostuksesta vastaavat vanhat tutut nimet eli John Motson ja Andy Gray. Heidän kommenttinsa eivät ole kovin erikoisia, eikä heitä runsassanaisiksikaan voi moittia. Joka tapauksessa selostuskaksikko hoitaa hommansa mallikelpoisesti, eivätkä poikien puheet ala rassaamaan missään tilanteessa. Stadionin äänimaailma on kuitenkin äänimaailman parasta antia. Pelaajat huutelevat toisilleen peliin liittyviä kommentteja, katsomo reagoi pelitapahtumiin ja ääniefektitkin ovat hyvää tasoa. Kun äänenvoimakkuuden säätää tarpeeksi kovalle, iskee koko huoneeseen kunnon jalkapallofiilis ja paikan päällä olemisen tuntu.

Nykyään useiden pelien ohesta löytyy jos jonkinlaisia bonus-materiaaleja hieman DVD-elokuvien extrojen tapaan. 2002 Fifa World Cupista löytyy mm. tietoa pelin musiikkien teosta, John Motsonin tarinointia sekä hieman muuta ylimääräistä tavaraa.

Pelin suurimmaksi ongelmaksi muodostuu yksinpelin lyhyt elinikä. Peliä jaksaa tahkota ehkä muutaman turnauksen verran, mutta sen jälkeen kaikki on nähty ja koettu, eikä pelin pelaaminen houkuttele enää kovinkaan paljoa. Valkealla ratsulla ratsastava moninpeli kuitenkin pelastaa pelin pahemmalta lässähtämiseltä, sillä moninpeliä jaksaa pelata kerta toisensa jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan. Xboxin urheilupelien joukossa 2002 Fifa World Cup on sen verran kova pakkaus, että pelin ostoa kannattaa harkita ihan tosissaan.