”Parempi grafiikka. Parempia pikseleitä. Parempi pelattavuus.” Ainakaan kovin keveäksi ei voi mClassic-paketin etukanteen printattua tekstiä sanoa. Henkselit paukkuu myös takakannessa, jossa ei luvata yhteensopivuutta ainoastaan Nintendo Switchin ja kaikkien edellissukupolven Pleikkarien ja Xboxien, vaan myös vanhempien retrokonsolien kanssa. Värkki mainostaa skaalaavansa matalaresoluutioiset kuvat Full HD- ja 4K-tasoisiksi, lisäävänsä anti-aliaksen ja vielä kaupan päälle terävöittävän lopullista kuvaa. Mainoksen mukaan ”se on kuin uusi grafiikkakortti konsoliin kuin konsoliin.”
Markkinointivouhotuspölyjen laskeuduttua on ensimmäiseksi todettava, että mClassic toimii ainoastaan HDMI-liitännällä varustettujen laitteiden kanssa. Näin ollen retrokonsolit – kuten Super Nintendo ja Sega Dreamcast – ovat saman tien yhteensopivuuslistan ulkopuolella, ellei sitten ole ostanut jonkinlaista komposiitti/komponentti → HDMI -skaalainta tai vastaavaa. Koska moista härveliä ei ollut testin aikana käsien ulottuvilla, tyydyttiin mClassicia testaamaan Nintendo Switchilla, PlayStation 3:lla ja Xbox 360:lla.
Mutta mikä ihme tämä mClassic nyt sitten oikein on? Kyseessä on 5,5 senttimetrin pituinen ja minkä tahansa kuvalähteen HDMI-ulostuloon törkättävä ”grafiikkakortti”. Se virroitetaan mukana tulevalla metrin mittaisella kaapelilla, jonka voi iskeä vaikka television tai konsolin USB-porttiin. Mikäli HDMI-lähteen takana sojottavat lisäsentit tuottavat tilan suhteen ongelmia, voi asennusta helpottaa mukana tulevalla vaaksan mittaisella HDMI-uros → HDMI-naaras jatkokappaleella. Sen käyttöönotto on itse asiassa kaikissa tapauksissa ihan järkevää, sillä mClassic-palikassa olevan valintakytkimen räplääminen helpottuu huomattavasti, kun se ei ole piilossa konsolin takana.
Palikan käyttö ei voisi helpompaa olla. Siinä on vain yksi kytkin, jossa on kolme asentoa: pois päältä, 4K-skaalaus anti-aliaksella ja terävöityksellä sekä retromoodi. Viimeisin on tarkoitettu vanhoille 4:3-kuvasuhdetta käyttäneille konsoleille.
mClassic tukee seuraavia videomuotoja:
Marseille Inc mainostaa laitetta erityisesti lauseella ”tee Nintendo Switchistäsi Pro-malli.” Mihinkään 4K-elämykseen ei mClassic kyseisen konsolin kanssa kuitenkaan kykene, sillä 1080p → 2160p -skaalausta tuetaan vain 24/25/30 Hz kuvatiloissa. Mikäli näyttö tukee natiivisti 1440p:tä, onnistuu skaalaus sille tasolle pelien 50/60 Hz tiloissa; muutoin kuva on ja pysyy 1080p-tarkkuudessa.
24 Hz tilaa testattiin PlayStation 3-konsolilla DVD- ja Blu-ray-elokuvien kera. DVD-levyjä varten konsoli asetettiin syöttämään 576p-signaalia, jolloin mClassic skaalasi kuvan 1080p-tarkkuuteen kohtuullisin tuloksin. Itse elokuvat näyttivät tämän ansiosta hieman paremmilta. Anti-aliasointi toimi paikoin hyvin, toisaalla hitusen rauhattomasti. PS3:n valikkoja selatessa kuvaan ilmaantui outoja häiriöitä, joita ei elokuvan toistossa näkynyt.
Blu-ray-elokuvien toistossa konsoli palautettiin 1080p-tilaan. Tällöin elokuvat skaalautuivat kiltisti 2160p-laatuun. Lisätyt pikselit olivat välillä huomaamattomia, kun taas paikoin kuvassa tuntui olevan lisäterävyyttä. 576P → 1080p -skaalauksessa näkyneitä ”bugeja” ei tässä tapauksessa ilmennyt.
Useampien elokuvavertailujen jälkeen jury tuli tulokseen, että mClassic paransi kuvakokemusta molempien levyformaattien toistossa. Etenkin vanhempien ja laadultaan heikkotasoisten DVD-plättyjen kuvaan tuli kohennusta. Sellainen pikku miinus on kuitenkin syytä huomata, että hyllyssä olevien 3D Blu-ray-kiekkojen ”kuvanparannuksesta” ei kannata haaveilla. 3D-leffat sekä PS3:n 3D-tekniikkaa tukevat pelit eivät toimi mClassicin kautta, vaan kuva muuttuu ainoastaan mustaksi.
Pelien kanssa mClassic tarjosi vaihtelevia kokemuksia. PS3:n 720p-tilan pelit näyttivät 1080p-tarkkuuteen skaalattuna hitusen paremmilta. Xbox 360:n kohdalla tulokset ailahtelivat, sillä joidenkin tittelien kohdalla (kuten sarjakuvamainen Crazy Taxi) kuva suorastaan sumeni. Nintendo Switch ei 1080p-kuvastaan johtuen skaalausta tarvinnut, mutta lisätty anti-alias oli laitteen parissa selkeimmillään. Tietyissä titteleissä ääriviivoihin tuli luontevaa pehmeyttä. Pysäytetyn kuvan tarkastelussa erot olivat rosoisia, mutta liikkeessä ne näyttivät hyvältä. Pelien suhteen mClassic olikin Switchin parissa parhaimmillaan.
Marseille Incin kuva.
Tärkeänä seikkana mClassic ei tuonut kuvaan huomattavaa ylimääräistä viivettä.
Vaikka mClassic täyttää – ainakin pääpiirteittäin – lupauksensa, onko se kuitenkaan tarpeellinen? Useampien vanhemman sukupolven konsolien omistajille siitä voi olla iloa, sillä joidenkin pelien kohdalla kuva näytti hitusen paremmalta. Ja silloin kun ei näyttänyt, palaaminen käsittelemättömään kuvatilaan hoitui nopeasti kytkintä kääntämällä. Myös elokuvalevyjen katseluun tuli parannusta, jos leffakeräilijän hyllyssä ei jostain syystä satu jo olemaan parempaa asiaan vihkiytynyttä toistinta.
Vaan eikös retropelien kuulu näyttää retropeleiltä? Ja onko pieni kuvabuusti yli satasen arvoinen?
Jos ytimekkäästi täytyisi perustella mClassicin ostoa tai hyllyyn jättämistä, vastaisin kysymykseen kysymyksellä: käytätkö television lukuisia eri kuvansäätösuodattimia aina liikkeiden pehmentämisestä kohinanvaimennuksiin ja vastaaviin? Jos tämä kuulostaa tutulle, mClassic on sinulle. Mikäli taas uutta televisiota käyttöönottaessasi otat ensimmäiseksi kaikki moiset säätövalinnat pois päältä, unohda tämä härveli.
Marseille Incin mClassic maksaa noin 130 euroa.
Ei ole sentään kultaiset nuo kaaret.