Logitechin pitkä historia pelihiirien parissa on tuonut mukanaan jos jonkinlaisia innovaatioita. PRO X Superlight 2c ei kuitenkaan tuo mitään mullistavaa, vaan se on pienempi versio parin vuoden takaisesta, ammattipelaajien kanssa yhteistyössä suunnitellusta PRO X Superlight 2 -pelihiirestä, joka nappasi Tiltin arvostelussa täydet viisi tähteä.
PRO X Superlight 2c on kooltaan 61,2 x 118,4 mm ja korkeudeltaan 38,6 mm. Kookkailla PTFE-tassuilla liukuva hiiri ei juurikaan mattoa litistä, sillä painoa on vain 51 grammaa.
Hiiri käyttää Superlight 2:sta tuttua Hero 2 -sensoria, mutta sen tarkkuus ja huippukiihtyvyys ovat nousseet uudelle tasolle. DPI-alue on 100–44 000 ja huippukiihtyvyys 88 G. Huippunopeus on 888 IPS – huomattava parannus Superlight 2:n 500 IPS:stä. Myös langattoman tilan päivitysnopeus (polling rate) on nostettu 8 000:een. Parhaiden lukemien saavuttamiseksi hiirimaton kannattaa kuitenkin olla laadukas, ei mikään halpahallin hiekkapaperi.
Viisinäppäiminen PRO X Superlight 2c on suunniteltu nopeaan ja tarkkaan pelaamiseen, mistä syystä se käyttää yksinomaan Lightspeediä oman vastaanotinmokkulan kautta. Hiirtä voi toki käyttää myös langallisesti latauksen aikana, mutta Bluetoothia ei ole tuettu.
Symmetrisessä hiiressä on selkeät, mutta hienostuneet kaaret. Reippaan kokoiset pää- ja peukalonäppäimet (oikeakätisille – mallia, jossa sivunäppäimet olisivat oikeassa kyljessä, ei valitettavasti ole saatavilla) toimivat hyvin yhteen rungon muotoilun kanssa ja tukevat useita erilaisia otetyylejä. Miellyttävä pintamateriaali viimeistelee kokonaisuuden.
Hero 2 -sensorin toiminta osoittautui jälleen kerran virheettömäksi. Räiskintäpelien tähtäin liikkui juuri sillä tarkkuudella, jota oli lupa odottaa – ja oikeastaan edellyttääkin. Kun tähän lisätään hiiren erittäin kevyt paino, pelissä menestyminen oli kirjaimellisesti kiinni käyttäjän omasta kädestä.
Yksi seikka voi kuitenkin vaatia totuttelua. Lightforce-kytkimet yhdistävät optisten kytkimien nopeuden perinteisten mikrokytkimien tuntumaan. Reagointinopeus on erinomainen, mutta päänäppäimien painallusvoimakkuus ja niiden äänekkyys voivat häiritä. Etenkin klikkausäänet saattavat kovassa pelirytmissä ärsyttää vieruskaveria. Painallusvoimakkuuteen tottuu kyllä nopeasti, mutta jos mahdollista, hiiri kannattaa testata etukäteen.
Virtaa PRO X Superlight 2c:ssä riittää valmistajan mukaan 95 tunniksi, ja testisessioissa tulokset olivat lähes samat. Asetukset vaikuttavat kuitenkin kulutukseen, ja 8 000 Hz päivitysnopeus syö akkua selvästi nopeammin. Latausjohdon kanssa ei kuitenkaan tarvitse pulata, jos käytössä on Logitechin Powerplay– tai Powerplay 2 -latausalusta – hiiri tukee molempia.
Asetukset hoituvat G HUB -ohjelmistolla. Herkkyyssäätöjen ja muutamien esiasetusten lisäksi tarjolla on BHOP-tila, joka estää rullan tahattoman liikuttamisen. Tällöin hiiri ohittaa ensimmäisen vierityksen, ellei käyttäjä tee toista vieritystä määritetyn aikaikkunan sisällä. Kätevä ominaisuus tiukkoihin pelitilanteisiin, joissa virheliikkeisiin ei yksinkertaisesti ole varaa.
Logitech PRO X Superlight 2c on kokonaisuutena lähes täydellinen pelihiiri pienempää kokoluokkaa kaipaaville. Se on teknisesti erinomainen ja erittäin tarkka. Pitkä akunkesto ja Powerplay-tuki ovat selkeitä plussia, mutta äänekkäät päänäppäimet sekä DPI-vaihtonäppäimen puute rokottavat hieman kokonaisuutta. Viisi erillistä DPI-profiilia ovat hyvä asia, mutta niiden vaihtaminen yksinomaan ohjelmiston kautta tuntuu turhan kankealta.
Logitech PRO X Superlight 2c maksaa noin 180 euroa. Pakkaukseen sisältyvät hiiri, Lightspeed-vastaanotin, latausjohto (virtalähteen pää: USB-A), Powerplay-luukku, pitoteipit, puhdistusliina ja vastaanottimen jatkokappale. Värivaihtoehdot ovat musta, valkoinen ja pinkki.
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐(⭐)
Kevyt ja kompakti pelihiiri täydellisesti toimivalla tekniikalla. Ainoastaan kovaääniset näppäimet ja DPI-vaihtonäppäimen puute pudottavat arvosanaa.
Lue myös: Analogista tarkkuutta matalassa profiilissa – arvostelussa Logitech G515 RAPID TKL
Lue myös: Tehoa ja tyyliä – arvostelussa OPPO Reno14 5G
Lue myös: Indie-tutka: Katsauksessa Devil Jam, Metamorph ja Mythrealm