Huutia heiluvaiselle hiirikädelle – katsauksessa Razer Mamba Wireless

Razer on vakiinnuttanut viime vuosina paikkansa yhtenä suurimmista PC-lisälaitevalmistajista. Tarjolla on monenlaista pelisuoritusta nimellisesti parantavaa tavaraa näppäimistöstä hiiriin. Tiltin testiin on päätynyt tällä kertaa keskikastin hintaluokkaan kliksahtava Razer Mamba Wireless -pelihiiri.

Välittömästi paketista ulos ottaessa käy ilmi, että Mamba Wireless noudattelee saman valmistajan näppäimistöistä tutuksi tullutta Razer-designia. Hiiren muotoilu on pidetty mukavan simppelinä eikä kokonaisuus näytä lainkaan ufoteknologialta, kuten joillakin valmistajilla on tapana. Käyttöönotto on vaivatonta eikä hiiren pohjaan piilotettua USB-vastaanotinta tarvitse järin kauaa haeskella. Peukalonpään kokoinen dongle lykätään kiinni latauspiuhanakin toimivaan vastaanottimeen, jonka toinen pää puolestaan sopii passelisti mihin tahansa tietokoneen USB-porttiin. Virran kytkeminen ja paritus sujuu sekunneissa, minkä jälkeen hiiri on välittömästi toimintavalmiudessa – tämänhän osaa tollukampikin.

Mamba Wireless asettuu oikein nätisti käden alle. Perusnappien lisäksi tarjolla on laitteen päällä olevat säätö- ja vasempaan kylkeen sijoittuvat peukalonapit. Viimeksi mainittujen sijoittelu on tosin pitkäsormiselle aavistuksen haastava, sillä moisia ei voi oikein painaa peukalo suorana. Hiiren kumpainenkin kylki ja rullan pinta on päällystetty nahkamaisella materiaalilla, mikä takaa mukavan lipsumattoman otteen hektisissä pelisessioissa. Väittäisin itsevarmasti, että mahdollisia heikkoja pelisuorituksia ei voi sysätä ainakaan heikosti muotoillun hiiren harteille.

Ylimääräisiä nappeja voi konfiguroida Razerin omalla Synapse-ohjelmistolla, jolla hoituu samaisen valmistajan näppäintuunauksetkin. Oletustoiminnoilla muutetaan hiiren nopeutta ja liikutaan edestakaisin verkkoselaimessa, mitkä sopivat omaan käyttööni mukavasti. Synapsella voi lisäksi säätää niin kovin muodikkaita valoefektejä toimimaan vaikkapa sitten synkassa Razerin näppäimistön kanssa. Mikäli nettiyhteyttä ei ole saatavilla, voi offline-asetusprofiileja tallentaa Mamban omaan muistiin peräti neljä kappaletta. Kätevä ominaisuus esimerkiksi useamman suosikkipelin kanssa mökkireissunsa kuluttaville.

Mamba Wirelessin ominaisuuksia saa tuunattua kätevästi Razerin Synapse-ohjelmalla.

Langattomuus saattaa nousta nimellisen viiveensä vuoksi kynnyskysymykseksi erityisesti verkkopelaajille. Peruskäytössä minkäänlaista viivettä tai epätarkkuuksia ei kuitenkaan ilmennyt, mutta toisaalta jäipä hektisten FPS-pelien tahkoaminenkin lopulta aika vähälle. Mikäli piuhat miellyttävät, voi Mamban yhdistää tietokoneeseen omalla miellyttävästi punotulla latauspiuhallaan – tuolloin ei ole myöskään pelkoa virran loppumisesta. Ei sillä, että moinen olisi muutenkaan suuri ongelma, alkoihan akku vienosti yskähtelemään vasta reilun viikon ahkeran käytön jälkeen.

Razer Mamba Wireless on 50-100 euron hintaluokassaan varsin pätevä vehje peruskäyttäjää ajatellen. Pro-geimerit toki haluavat hifistellä laitteissaan vielä astetta enemmän, mutta vaatimattomammalle Razerin hiiri on taatusti parempi kuin hyvä vaihtoehto.

Väreistä huolimatta tämä hiirulainen ei ole laadultaan mikään Ryan Reynoldsin ”Green Lantern”.