Videopelit ovat viime aikoina olleet runsaasti tapetilla niissä toisinaan esiintyvän seksismin vuoksi. Nörteille tehtailtavissa peleissä naiset pukeutuvat esimerkiksi taisteluihin usein varsin epärealistisesti. Haarniskojen ja oikeasti suojaavien materiaalien sijasta etenkin japanilaista käsialaa olevat hahmot vaikuttavat usein hakeneen tamineensa seksikaupasta.
Tällä kertaa ei ole kyse kuitenkaan ainoastaan vaatteiden vähyydestä, vaan bulimia.com-nettisivusto on julkaissut kuvia, joissa sairaalloisen laihaksi koetut pelitytöt on jälkikäsitelty normaalipainoisiksi.
Vaikka nämä jälkikäsitellyt naiset ovatkin hyvä vastine pelien usein kyseenalaiselle naiskuvalle, on miestoimittajana huomautettava, että myös pelien mieskuva on usein vähintäänkin kyseenalainen. Samaisten pelien mieshenkilöt ovat yhtä lailla liian lihaksikkaita, hyväkuntoisia, komeita ja sankarillisia, eivätkä äijätkään peleissä aina niin peittävästi pukeudu. Voitaneen toisaalta myös todeta, että koska pelien hyväkuntoiset hahmot usein ovat sotureita tai taistelijoita, sopii heidän överihyväkuntoisuutensa jokseenkin kuvaan – paljastavat vaatteet eivät niinkään. Mutta kuinka esimerkiksi tavismitoissa oleva Lara Croft voisi hyppiä huimia loikkiaan kielekkeeltä toiselle?
Nykypäivänä lienee aiheellista kysyä, mikä loppujen lopuksi on pelien vastuu realistisen mies- ja naiskuvan tai ylipäätään asenneilmapiirin luomisessa. Entä onko rasismia, jos kaikki hahmot ovat samanvärisiä – tai pelintekijöiden suvaitsemattomuutta, jos kaikki hahmot ovat heteroita? Mikä ylipäätään on fantasian ja realismin raja, ja kuinka tarkasti fiktiivisten pelimaailmojen tulee mukailla oikeaa elämää?