Sony-pomo Jim Ryan on nyt ottanut kantaa siihen, että PS4:n E3-tarjonnassa ei juuri indie-pelejä näkynyt. Entisaikana kun indie-pelejä rummutettiin huomattavankin paljon.
”PS4:n elämän alkutaipaleella oli aika ja paikka, kun piti levittää sanomaa”, Ryan sanoi GamesIndustryn haastattelussa. ”Kyse oli lähinnä siitä, että halusimme näyttää olevamme tosissamme indie-pelien suhteen ja että olemme valmiita tekemään sitä ja tätä niiden kanssa. No Man’s Sky ja sitä rataa mursi tiensä ulos muotista ja loi oman markkinarakonsa. Nykyisin meillä on valtavia määriä indie-sisältöä laitteellamme. Se, että päätimme muun muassa Gran Turismon ja PlayLinkin ohella olla näyttämättä inde-pelejä, ei tarkoita sitä, ettemmekö kokisi indie-pelejä tärkeiksi tai etteikö niitä olisi tai ettemmekö kiinnittäisi niihin huomiota. Niistä oli vain tärkeä puhua vuosina 2013 ja 2014. Nykypäivänä aihe ei ole niin merkittävä. Tänä päivänä meidän täytyy puhua esimerkiksi VR-teknologiasta.”
Ryan myös totesi, etteivät indie-peleistä tehdyt nopeat esittelyvideot muutenkaan tee peleille kunniaa.
”Yksi asia, jonka tajusimme, on että minuutin mittaiset kymmenen indie-pelin videokokoelmat ovat lähestulkoon merkityksettömiä. Kukaan ei opi peleistä oikein mitään tuossa ajassa. Sitä voisi melkeinpä pitää hukattuna aikana.”
Tilt-verkkotoimittajan mietteitä
On helppo kuvitella, että indie-pelien ystävät ja kehittäjät turhautuisivat Ryanin kommenteista. Indie-pelikehitystä kun yleisesti ottaen pidetään nälkää näkevien taiteilijasielujen alana, jota ei koskaan huomioida tarpeeksi. Tilannetta voisi verrata musiikkibisnekseen: megakorporaatiot tahkoavat rahaa ja promotoivat huonojakin lisenssipelejään joka paikassa, kun taas vähävaraiset, oikeasti pelejä rakastavat ja idearikkaat pelintekijät joutuvat suorastaan taistelemaan huomiosta.
Toisaalta Ryan on mielestäni oikeassa siinä, että eivät indie-pelit lähtökohtaisesti paljonkaan kiinnosta suurella näyttämöllä, jossa pelien laatu on muutenkin vielä tuntematon. Esimerkiksi Naughty Dogin, Bethesdan ja Biowaren peleistä on aina helpompi innostua kuin jonkin tuntemattoman pelintekijän pienen budjetin tekeleestä. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö pienen budjetin pelit voisi olla hyviä, mutta kieltämättä niiden näkeminen eräänlaisella maistiaistasolla harvoin vakuuttaa. Indie-pelivideon katsominen on sama kuin katselisi omakustannelevyn kansia – musiikki voi olla vaikka kuinka hyvää ja oivaltavaa, mutta visuaalinen anti harvoin antaa tästä kovinkaan paljon osviittaa.