Mielipiteitä siitä, millaiset pelit ovat parhaita, on luonnollisestikin monia. Nyt en kuitenkaan käsittele niinkään genrejä, vaan tietynlaisia ominaisuuksia, jotka minulle ovat tärkeimpiä.
Viimeaikaisia mielipidekirjoituksiani lukeneet ovat mahdollisesti kiinnittäneet huomiota siihen, kuinka paljon pidän Yakuza 0:sta. Kirjoitin vajaa kaksi viikkoa sitten tekstin siitä, kuinka olin vain parissa tunnissa ihastunut peliin totaalisesti. Nyt minulla on peliä reipas 40 tuntia takana ja olen vakuuttunut siitä, että kyseessä on yksi suosikkipeleistäni koskaan.
Mikä Yakuza 0:sta sitten tekee niin hyvän? Mikä juuri tässä pelissä vetoaa minuun niin vahvasti?
Monikin asia. Ensinnäkin minulla on jonkinlainen fetissi japanilaisiin peleihin. Xbox-pelaajana olin monia vuosia jokseenkin pimennossa japanilaisten pelien suhteen, sillä konsolin japskitarjonta on muutamia helmiä (esim. Lost Odyssey) lukuun ottamatta todella heikko. Playstation 4:n hankittuani olen kuitenkin päässyt taas nimenomaan nousevan auringon maassa tehtyjen pelien makuun.
Voisinkin siis jopa sanoa, että nimenomaan japanilaiset pelit ovat eniten makuuni. Ne miellyttävät usein erittäin monella tasolla, mikä pätee myös Yakuza 0:aan, joka tosin on luokassaan ehdoton valioyksilö.
Yakuza 0 on äärimmäisen viileä tapaus. Sana ”cool” sopii kuvaamaan pelin lähestulkoon jokaista osa-aluetta. Taistelukohtaukset ovat brutaaleja ja tyylikkäitä ja välivideoissa on sitä kuuluisaa menoa ja meininkiä. Tämän lisäksi pääpeli ja juoni on täyttä rautaa. Eilen todistin pelissä kohtauksen, jota väkevämpää en muista nähneeni missään pelissä aiemmin. Se herätti minussa lukuisia vahvoja tunteita ja piinaavaa jännitystä. Tästä ei mennyt monta tuntia, kun olin karaokebaarissa hiomassa alla olevaa biisiä täydellisyyteen asti.
”Kerta vielä… okei, kolme kertaa enää, sitten nukkumaan… Noh, nyt meni niin huonosti, että ei tähän voi lopettaa. Jos vielä pari kertaa…”
Voi sitä tyydytyksen määrää, kun viimein sain vedettyä biisin täydellisesti läpi. En kuitenkaan vieläkään malttanut mennä nukkumaan, vaan kokeilin vielä toistakin kappaletta…
Yakuza 0:ssa on kivikovan, yllätyksellisen ja jännittävän tarinan lisäksi valtava määrä muuta tekemistä – ja jostain syystä peli saa minut haluamaan tavoitella täydellisyyttä, sillä siinä on kätevä lista, joka seuraa edistymistä ja koostuu kymmenistä ja taas kymmenistä erilaisista minitavoitteista. Juokse 10 kilometriä, voita 200 vihollista Beast-taistelutyylillä, syö 50 ravintolassa, ystävysty pelihallin naisen kanssa, saavuta paras mahdollinen arvosana tanssimisessa, tienaa 10 miljooonaa ruletissa, kerää kaikki puhelinkortit, saavuta 5000000 pistettä Space Harrier II:ssa… Tekemistä on aivan vietävän paljon ja jokainen minipeli on tehty sellaiseksi, että vaikka välillä taistelen mafian kanssa hengestäni, saatan kohta viettää tunnin tanssilattialla tai pelaamassa baccarattia.
Japanilaiset rakastavat tavoitteita ja tilastoja, joten peleistä löytyy usein iso määrä salaisuuksia ja sivutehtäviä. Tässä pelissä sivutehtävät ovat hauskoja ja tunteisiin vetoavia. Aivan uskomattoman kekseliäitä tarinoita. Vastikään esimerkiksi kirjoittelin vessan seinään tekstejä treffiseuraa hakevan naisen kanssa sekä autoin nuorta naista eroamaan huijauskultista. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee vastaan.
Japskit ymmärtävät, että tärkeintä pelatessa on viihtyä. Yakuza 0 on tästä erinomainen esimerkki.