Metal Gear Solid V: The Phantom Pain ilmestyy tuoreimpien tietojen mukaan vuodenvaihteen tienoilla, joten nyt on oivallinen aika spekuloida pelin sisällöstä. Mammuttimaisen pelisarjan viides ”pääpeli” vie Big Bossin Afganistanin sodan keskelle kostamaan niille, jotka tuhosivat hänen Militaires Sans Frontières -järjestönsä.
Suuret pelilliset muutokset kuuluvat Metal Gear -sarjaan, ja niitä on odotettavissa myös The Phantom Painissa. Vuoden alkupuolella julkaistu prologipeli Ground Zeroes antoi jo hieman osviittaa siitä, millaista käytännön pelaaminen tulee olemaan, mutta paljon muutakin uutta on ilmeisesti luvassa. Hideo Kojima on muun muassa muuttamassa pelisarjaa vakavampaan ja realistisempaan suuntaan, eikä hän tällä tarkoita vain grafiikoiden realistisuutta. Lisäksi The Phantom Painissa pitäisi ensimmäistä kertaa olla oikeasti avoin pelimaailma, mikä sekin jo muuttaa tunnetusti tarinavetoisen MGS-sarjan tyyliä radikaalisti.
Tässä sarjan pitkäaikaisen fanin toiveet siitä, mihin suuntaan The Phantom Painin tulisi pelisarjaa viedä.
Jos vakavampaa, niin tehdään se tosissaan!
Jos tavoitteena on ”sofistikoituneempi” peli, kuten jokunen pelitoimittaja on tulkinnut, niin linjan tulisi olla selvä läpi koko pelikokemuksen. Jos pyritään käsittelemään sotavankien, koston ja kidutuksen kaltaisia, vaikeita ja oikeasti karmeita teemoja realistisesti, ei minkäänlainen pelleily sovellu sen rinnalle. Esimerkiksi The Last of Us onnistui kuvaamaan ihmissuhteita keskivertopeliä syvemmin ja aidommin, koska Naughty Dog teki selkeän linjavedon ja toteutti tarinan läpeensä vakavamielisesti.
Esimerkiksi MGS 3: Snake Eaterissa sävy oli jokseenkin samanlainen kuin 1980-luvun toimintaleffoissa, joten Kerotan-lelujen ammuskelu, krokotiilipäähine, överit vihollishahmot ja yliampuvat välivideot sopivat peliin oikein hyvin. Vakavassa sotavakoilupelissä ne tuntuisivat typeriltä ja aihepiiriä halventavilta. Myös esimerkiksi IGN:n Ground Zeroes -arviossa nousivat esiin epäilykset sävystä. Linjat selväksi!
(Tosin tuoreissa pelivideoissa näytetyt, bikinimalleilla varustetut pahviboksit viittaavat kyllä pelleilyn jatkuvan. Ja onko meidän ihan oikeasti tarkoitus ottaa vakavasti hahmo, jonka nimi on ”Skull Face”?)
Selkeä pesäero aiempaan!
Metal Gear Solidin eeppinen tarina alkaa olla jo pikemminkin taakka kuin voimavara. Pidän kaikista MGS-peleistä ja mielestäni MGS 4: Guns of the Patriots (2008) oli oikein sopiva lopetus sarjalle. Jos pelisarjan sävyä aiotaan nyt radikaalisti muuttaa, tulisi tarina jättää melko irtonaiseksi muusta saagasta, eikä rakentaa tarinaa pelien välisten yhteyksien varaan. (Esimerkiksi Guns of the Partiots ja Peace Walker on rakennettu juuri näin.)
Toisaalta: Jos tyyliä kuitenkin aiotaan muuttaa, miksi tämä edes on osa MGS-sarjaa? Miksi tehdä MGS-peli, joka ei tyylillisesti ole MGS-peli? On oikeasti todella kiinnostava pohtia, miksei Kojima vain aloittanut uutta hiippailupelisarjaa. Pelkästään hänen nimellään se myisi todennäköisesti enemmän kuin hyvin, ja MGS:lle allergiset pelaajat saattaisivat estottomammin hypätä mukaan uuteen kelkkaan.
Oikeasti avoin pelimaailma!
Jos ryhdytään tekemään open world -peliä, tulee etenemisen sitten todella olla avointa. Tämä tarkoittaa useampaa yhtä mielekästä toimintavaihtoehtoa samaan aikaan, eikä vain päätehtävää ja jonkin roinan keräilyä trophyjen toivossa. Pahimmillaan open world -peleissä pelaaja on kyllä vapaa hortoilemaan minne tahansa, mutta järjellistä toimintaa on tarjolla vain yhdessä pisteessä.
Mallia kannattaisi tässä kohtaa ottaa Grand Theft Autosta, mutta GTA:ssakin on yleensä vain pari päätehtävää kerrallaan. Kuinka edes tehdä toisenlainen peli, jossa silti on kokonainen tarina? Melkoinen vaatimus, etenkin tiukastinivottuihin tarinoihin erikoistuneelta MGS:ltä. Kojima on lisäksi todennut, että huolimatta tehtävien pelaamisjärjestyksestä, pelaaja tulee ”ymmärtämään pelin kokonaisvaltaisen viestin”.
Paljon tekemistä, mutta tarpeeksi tarinaa!
Ground Zeroes oli lyhyydessään lähinnä vitsi, enkä keksi rahastuksen lisäksi mitään syytä miksi se julkaistiin erillisenä pelinä. Vaikka uuden pelialueen pitäisikin olla ”200 kertaa Ground Zeroesia suurempi”, niin sehän ei vielä tarkoita, että peli tarjoaisi ajallisesti paljon järkevää tekemistä. Jää nähtäväksi kuinka hyvin suuresta pelimaailmasta otetaan hyöty irti.
MGS 3:ssa oli pelisarjan paras peli- ja tarinasisällön suhde, joten siitä on hyvä ottaa mallia. Tekemistä pitää olla paljon, mutta tarinallisessa pelissä kaikki sisältö liittyy parhaimmillaan jotenkin tarinaan. Lopulta vain marginaalinen osa pelaajista jaksaa uhrata kokonaisen läpipeluun Kerotan-sammakkoja metsästäen. (Ja sanon tämän vaikka kuulunkin noihin pelaajiin!)
Erilainen Snake!
Kuulun myös niihin, joille ääninäyttelijä David Hayter on ainoa ja alkuperäinen Snake, joten The Phantom Painin pitäisi nyt todella osoittaa miksi helkkarissa Hayter piti vaihtaa Kiefer Sutherlandiin. Ground Zeroesin puitteissa tälle ei vielä löytynyt kummempaa selitystä, joten uskon yhä koko homman perustuvan vain tunnetun Hollywood-näyttelijän tuomaan markkina-arvoon ja uskottavuuteen. (Kojima höpötti jotain vähemmän ääneen perustuvasta ”kasvoilla näyttelemisestä”, mutta uskon vasta kun näen.)
Tässä vielä The Phantom Painin E3-traileri kesän alusta. Melko vakava on siinäkin sävy.
Teksti: Tuukka Hämäläinen.