Teksti: Tuukka Hämäläinen.
Borderlands-sarjan pelit ovat viime vuosien kehutuimpia räiskintäpelejä. Joten pelasin ensimmäisen läpi, vaikken juuri nauttinut siitä. Muistan, että taistelu oli ihan hauskaa, mutta tarina oli niin tyhjänpäiväinen etten jaksanut seurata mitä suurimmassa osassa tehtävistä tapahtuu, ja vaikka pelimaailma oli avoin, vaikutti se täysin elottomalta. (GOTY-version läpipeluu tyssäsi ylitsepääsemättömään bugiin The Secret Armory of General Knoxx -lisärissä (Crimson Armory Glitch), jonka jälkeen tympi niin pahasti etten viitsinyt aloittaa koko roskaa alusta.)
Borderlands 2 menikin sitten ohi, mutta ajattelin antaa pari viikkoa sitten ilmestyneelle The Pre-Sequelille mahdollisuuden. Vaan ei, jo alkumetreiltä jokin on tökkinyt, eikä se ole pelituntien ja kertyneiden tasojen myötä parantunut. Periaatteessa pelissä on kaikkea, mistä pidän: scifiä, räiskintää, huumoria… Mutta jokin vaan mättää!
Luulin olevani yksin Borderlands-ärtymykseni kanssa, mutta uteliaisuuttani ryhdyin tutkimaan, mistä asioista tuoreinta peliä on kritisoitu. Paitsi, että The Pre-Sequel olisi monen mielestä pitänyt olla vain edeltäjänsä lisäosa, on se Metacriticin pelaajakommenttien perusteella myös täynnä bugeja.
Tässä muutamia kuvaavia lainauksia, mahdollisimman uskollisesti käännettynä:
”…suhteellisen vähän ja usein typeriä sivutehtäviä, pienempi maailma, mielikuvitukseton päätarina…”
”Aivan liian vähän sisältöä (ja sekin sisältö mitä löytyy, on mielikuvituksetonta, turhauttavaa ja/tai ihan vaan tylsää), mitä peitellään täysin läpinäkyvin yrityksin pidentää kampanjan kestoa.”
”Kaikkein kauheinta on pelattavuus: peliin yritettiin lisätä kolmas ulottuvuus liittämällä mukaan painovoima ja piiiiiiitkiä ja tyyyyylsiä hyppyjä, jotka eivät onnistu viihdyttämään. Pelaaja viettää liikaa aikaa yrittäen opetella tätä kykyä ja arvatkaa mitä? – viholliset ampuvat sinua kesken ilmalennon.”
(Kommentit Metacriticistä pelin eri versioiden käyttäjäarvioista.)
Peli on saanut myös mediassa hyvin ristiriitaisia arvioita likimain täydellisestä kehnoon. Esimerkiksi Hardcore Gamer toteaa: ”Borderlands: The Pre-Sequel on viimeistelemätön, mitäänsanomaton seikkailu, joka voi kavereiden kanssa olla hauskaa, mutta senkin ajan voisi viettää toisaalla.” Pelin keskiarvo Metacriticissä on 76/100.
Ilmeisesti en olekaan ainoa, jota peli tai koko sarja ärsyttää. Selvästi muitakin tympii pelin väkinäinen huumori, tylsä maailma ja tarina, josta ei vaan jaksa kiinnostua. Olin paljon enemmän mukana jopa Destinyn tarinassa ja sekin oli jo lähes hajuton ja mauton.
Vaikka Borderlands on tarkoituksellisen koominen peli, jättää sen komiikka paljon toivomisenvaraa. Kuten muutkin ovat huomauttaneet, paljon pelin vitseistä on vain pop-kulttuuriviittauksia, eikä vertaus järjettömän yliarvostettuun Family Guy -sarjaan ole ollenkaan kaukaa haettu.
Ja mikä pahempaa, melkein joka repliikki pelissä yrittää olla koominen! Jokaisessa tehtävänannossa väännetään läppää. Jokainen kohti juokseva vihollinenkin höpöttää jotain mukahauskaa. Ei komedia toimi näin.
Huumori on nähdäkseni purevimmillaan silloin, kun sen konteksti on mustanpuhuva tai sitä käytetään säästeliäästi. Jos jokainen vuorosana on väkinäistä läppää, on tarinastakin vaikeaa löytää mitään vakavastiotettavaa. Ja miksi sitten pelastaa maailmaa, jos kaikki on joka tapauksessa yhtä isoa vitsiä?
Lisäksi, kuten jokusen muunkin pelaajan kommenteista kävi ilmi, on taistelu sekavaa. Vihollisia syöksyy kohti joka puolelta ja pelaaja menee helposti sekaisin siinä, kuka häntä murjoo ja mistä. Lisätään tähän vielä köykäinen painovoima, jonka myötä pelaaja saattaa yhtäkkiä lentää kymmeniä metrejä sattumanvaraiseen suuntaan tietämättä edes mikä häneen osui. Isommat taistelut menevät helposti pieleen ja ne läpäistään vain respaamalla uudelleen ja uudelleen.
Olisi kiva, jos taidolle ja varovaisuudelle olisi tilaa. Useissa räiskintäpeleissä pidän sniper-taktikoinnista ja tarkkuusaseista, mutta Borderlandsissa tämä tuntuu tuhoontuomitulta idealta. Aseet ovat sellaisia tussareita ja rekyyli niin voimakas, että kovin kaukaa ei vihollisia napsita. Eikä edes aleta puhua aseiden hitaasta latauksesta. Useamman kerran olen päässyt hengestäni vain siksi, etä typerät aseet eivät lataa tarpeeksi nopeasti.
Jos syyskuussa parjatusta Destinystä on jotain hyvää sanottavaa, on sen taistelujärjestelmä ainakin erinomainen, kaikki aseet käyttökelpoisia ja tehtävissä edes jotain taktiikkavaraa.
Kuten jo sanottu, The Pre-Sequel ei myöskään anna mitään syytä kiinnostua sen tarinasta. Sen lisäksi hahmot ovat yhtä yhdentekeviä kuin ensimmäisessäkin pelissä – tai ihan vaan kuolettavan ärsyttäviä. Joka kerta kun Janey Springs puhkeaa puhumaan överillä aksentillaan ja kimittävällä äänellään haluan puhkoa tärykalvoni. Olisiko edes ääninnäyttelijöitä voinut harkita vielä kertaalleen?
Haluan painottaa, että tämä ei ole puolueeton arvostelu, vaan ainoastaan mielipide. Borderlandsissa on mielestäni potentiaalia, joka katoaa yliampuvan sekoilun ja pakotetun huumorin sekaan. Mikään määrä scifi-leffaviittauksia ei auta, kun itse peliä ei tee mieli käynnistää uudelleen.
Jos kuitenkin pidit pelisarjan edellisistä osista, niin varmaan tämäkin uppoaa. Ja soraäänet on helppo jättää omaan arvoonsa, jos jostakin tosissaan pitää.
Alta voit katsoa IGN:n suhteellisen puolueettoman arvion, joka langettaakin arvosanaksi 8.0.