Monet nykypeli ovat ottaneet vaikutteita kulttikirjailija H. P. Lovecraftin (1890-1937) tarinoista ja hänen luomastaan Cthulhu-mytologiasta. Tällaisia pelejä ovat esimerkiksi indie-hitti The Vanishing of Ethan Carter (2014), sekä toimintaroolipeli Bloodborne (2015). Harva peli on kuitenkaan yrittänyt sovittaa Lovecraftin kauhuvisioita suoraan ison luokan peliksi, mutta päivälleen kymmenen vuotta sitten tällainen peli kuitenkin ilmestyi.
Headfirst Productionsin kehittämää ja Bethesdan julkaisemaa Call fo Cthulhu: Dark Corners of the Earthia tuskin monet muistavat. Tarkkoja lukuja on vaikea löytää, mutta alunperin Xboxille julkaistu peli myi erittäin vähän, mikä lienee osaltaan johtanut siihen, etteivät suunnitellut jatko-osat koskaan valmistuneet. Pelin kehnoon menestykseen vaikuttivat varmasti myös bugit, jotka olivat todella tuskastuttavia ja saattoivat jopa estää pelin läpäisyn kokonaan.
Dark Corners of the Earth on tarinallisesti yhdistelmä kahdesta Lovecraftin tarinasta. Pääosin peli perustuu kertomukseen Varjo Innsmouthin yllä (The Shadow Over Innsmouth, 1936), mutta merkittävä sivujuoni on lainattu pienoisromaanista Varjo menneisyydestä (The Shadow Out of Time, 1936). Tarinalla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä Cthulhun kutsun (1928) tai Call of Cthulhu -roolipelin kanssa, vaikka Lovecraftin kertomusten välillä yhteyksiä onkin. Kehittäjät hankkivat kuuluisan roolipelin lisenssin Chaosiumilta jo varhaisessa kehitysvaiheessa, kun pelistä oli vielä määrä tulla tarinallisesti epälineaarinen RPG.
Lopputuloksena oli kuitenkin FPS-tyylinen kauhupeli, joka monen Lovecraft-fanin harmiksi äityi lopulta myös räiskinnäksi. Tarinan alussa etsivä Jack Walters menettää järkensä oudon kultin valtaamaan kartanoon suunnatussa ratsiassa ja joutuu kuudeksi vuodeksi Arkhamin mielisairaalaan. Päästyään jälleen vapaaksi Walters päätyy tutkimaan katoamistapausta Innsmouthin omituiseen rantakaupunkiin, jossa hän joutuu pian paikallisten vainoamaksi ja kaupungin salaisuudet alkavat paljastua.
Dark Corners of the Earth oli monella tapaa kunnianhimoinen peli. Yritys sovittaa Lovecraftin ei-toiminnalliset kertomukset toiminnalliseksi peliksi on melkoinen haaste, mutta tässä suhteessa peli onnistui melko hyvin. Pelissä pyrittiin myös kuvaamaan pelihahmon psykologista tilaa visuaalisesti, mikä sekin oli ajalleen uutta. Lisäksi immersiivistä kokemusta voimisti se, että peliin ei tehty lainkaan HUD- eli ”heads-up display” -kuvakkeita. Pelin monet ominaisuudet edelsivätkin sellaisia kauhupelejä kuin vaikkapa Amnesia: The Dark Descent (2010).
Dark Corners of the Earth on tunnelmallinen peli, mutta etenemistä haittaavat bugit ja korkea vaikeustaso pilaavat helposti kokemuksen vannoutuneimmaltakin Lovecraftin ystävältä. Vuonna 2006 peli ilmestyi Steamin kautta myös PC:lle, mutta bugeille ei valitettavasti ole virallisesti tehty mitään. Epävirallisesti pelille on toki olemassa patcheja, joiden pitäisi korjata bugeja ja helpottaa myös vaikeusastetta. Pelin alkuperäinen Xbox-versio on myös yhteensopiva Xbox 360 -konsolin kanssa PAL-alueilla, mutta osa pelin ominaisuuksista ei kuitenkaan toimi täydellisesti uudemmalla konsolilla.
Vuonna 2011 The Telegraph nosti Dark Corners of the Earthin toiselle sijalle listallaan pelottavimmista videopeleistä, ”joita et ole koskaan pelannut”. Tälläkin kertoo peli oli kirjoittajan mukaan peli oli ”liian buginen, liian vaikea ja jäänyt ilmestyessään rikollisen vähälle huomiolle.”
Headfirst Productionsin tarkoituksena oli alunperin tehdä Lovecraftin tarinoihin perustuvista peleistä trilogia, ja kahta seuraavaa peliä suunniteltiin jo samanaikaisesti Dark Corners of the Earthin kanssa. Toisen pelin oli määrä olla jatko-osa klassikkonovellille Hulluuden vuorilla (At the Mountains of Madness, 1936), josta Guillermo del Toro on suunnitellut myös suuren luokan Hollywood-tuotantoa. Kolmas osa puolestaan kantoi nimeä Call of Cthulhu: Destiny’s End, ja sen oli määrä olla suora jatko-osa ensimmäiselle pelille, sijoittua 2000-luvulle, sekä sisältää kaksinpeli ja kaksi päähenkilöä.
Jatko-osien suunnittelu kuitenkin kaatui, kun studio ei vuonna 2006 onnistunut löytämään uutta julkaisijaa. Tämä johtikin sitten koko Headfirstin konkurssiin ja likvidointiin.
Dark Corners of the Earth on yhä suositeltavaa pelattavaa niille, jotka jaksavat kokeilla löytyisikö toimivia patcheja tai joilla muuten vain korkea sietokynnys bugeihin. Me muut tyydymme kenties muistelemaan menneitä ja toivomaan, että joku vielä lähtisi tekemään yhtä kunnianhimoista Lovecraft-sovitusta.