Tuleva PS4:n yksinoikeuspeli Detroit: Become Human on tällä hetkellä valtavan kohun keskellä Isossa-Britanniassa.
Pelin ensimmäisellä trailerilla esiteltiin pelin kohtausta, jossa näytetään perheväkivaltaa graafisella tavalla. Brittiläinen tabloidlehti The Mail teki viikonloppuna artikkelin, jossa haastatteli monia lasten oikeuksien puolesta taistelevia tahoja, joiden mielestä perheväkivallan näyttäminen videopelissä on moraalisesti arveluttavaa. Juttu ja sen pelaamista demonisoiva näkökulma levisi myöhemmin myös muihin tiedotusvälineisiin.
Eräs lasten oikeuksien puolesta ja perheväkivaltaa vastaan taisteleva järjestöaktiivi sanoi, että perheväkivallan näyttäminen videopelissä on täysin väärin. Toinen taas tokaisi, miten videopelejä pelaavat lapset, eikä heidän pidä nähdä perheväkivaltaa videopeleissä, sillä se kasvattaa heitä kieroon ja tekee heistä väkivaltaisia.
Kummallekaan kritisoijalle ei tullut mieleen, että Detroit: Become Human saanee ilmestyessään niskaansa K18-merkinnän. Vaikka molemmat pelin kohtauksen kritisoijat ovat varmasti hyvällä asialla, he tuskin hätkähtävät esimerkiksi elokuvien kohtauksista, joissa käsitellään perheväkivaltaa. Tuntuu myös kummalliselta, että vielä 2017 on näköjään olemassa lehtiä, jotka lypsävät vanhaa lehmää moraalipaniikin aiheuttamien lukijamäärien toivossa.
Toisaalta tämän voi kääntää myös positiiviseksi asiaksi. Videopelit ovat ilmiselvästi taidetta, jolla on mahdollisuus herättää suuria tunteita.
Silti on vaikea kuvitella, etteikö brittiläisten iltapäivälehtien selvä moraalikohun hakeminen lukijoita metsästäessä olisi vahingollista pelaamisharrastukselle. Pelaajien pitääkin valistaa harrastuksesta tietämättömiä mahdollisimman hyvin ja kertoa, että peleissä voidaan tätä nykyä käsitellä vaikeitakin asioita tyylikkäästi ja ajatuksia herättäen videopelitaiteen keinoin.
Malliesimerkki tällaisesta on suomalaispeli Lydia. Huikeita kehuja saanut, alkoholistiperheen lapsen näkökulmasta tarinansa kertova peli julkaistaan mobiilversiona Alkon toimesta.
Oma ironiansa siinä tietenkin on, että valtion alkoholimonopoli leikkii tekopyhää hurskastelijaa. Alkon päätös on kuitenkin myös malliesimerkki siitä, että rankkojakin aiheita käsitteleviin peleihin voidaan suhtautua niin kuin niihin pitääkin suhtautua: vakavasti otettavana taiteenmuotona eikä vain pikkulasten harrastuksena.
Katso kohuttu traileri alta.