Eilisen postauksen jälkeen sivuille tuli parikin kommentointia tuolloisiin ongelmiini liittyen. Kiitos tuhannesti näistä! On aina hedelmällistä kuulla myös muiden mielipiteitä ja oikaisuja potentiaalisesti väärin meneviin pohdintoihini.
Tosiaan, eiliset päivitysongelmat ovat selvillä. Kurkkailin eri keskustelupalstoja illemmalla, ja useilla muillakin oli samoja päivitysongelmia samoihin aikoihin. Kyse oli siis yksinkertaisesti siitä, että servereillä oli sen verran ruuhkaa, että päivitys ei latautunut koneelle ihan turbovauhtia. Tällä hetkellähän jenkkiservereillä ovat myös eurooppalaiset käyttäjät, joten trafiikki lienee melkoista.
Toisessa postauksessa valittelin sitä, kuinka 45 gigan kokoisen pelin lataamisessa kestää niin kauan. Onneksi arvioni noin 50 tunnista meni hieman pieleen, ja peli latautui koneelleni melko tarkkaan 24 tunnissa. Kyseinen NBA 2K14-korispeli on jenkkilässä aivan uskomattoman suosittu, joten tämäkin vaikutti luultavasti latausaikaan – tuskin olin ainoa, joka linjoilla loistavaa tuotosta itselleen latasi ja kärkkyi.
Lupasin pureutua tässä postauksessa peleihin. Pikatestin perusteilla PlayStation Plus -käyttäjille ilmaisiksi jaettu Contrast tuntuu melkoiselta pettymykseltä lähinnä siksi, että sen Unreal Engine -pelimoottori on auttamatta vanhentunut, ja peli on teknisesti kökkö. Idea varjomaailman ja oikean maailman sekoituksesta on kyllä mainio.
Housemarquen Resogunia ehdin testailla myös jonkin verran, ja pakko sanoa: huh. Suomalaisstudio on luonut pelin, joka vie pelaajan komealla tavalla shoot’em’up-pelien kultavuosiin. Vaikeustaso on kaamea, mutta pelaamalla oppii. Resogunista lisää myöhemmin.
Ehdottomasti suurin yllätys on ollut Lego Marvel Super Heroes. Marvelin supersankarihahmojen seikkailu avoimessa Lego-maailmassa on uskomattoman hauskaa puuhaa. Vaikka listallani odottaa Assassin’s Creed 4: Black Flagin kaltaisia mainioita tuotoksia, niin Lego Marvel Super Heroes on ollut juuri se peli, jonka pariin olen aina tieni löytänyt pienen pelisession muodossa.
On ollut outoa huomata, miten LMSH on periaatteessa tarkoitettu nuoremmille pelaajille, mutta se on samaan aikaan ainoa peli, jossa jään jatkuvasti jumiin. Alkuun hävetti edes tunnustaa tätä itselleni, mutta myöhemmin tajusin, mistä on kyse. LMSH:n tapauksessa pelin puzzlet toimivat omalla, loogisella logiikallaan. Jostain syystä pikkupalojen yhdistely isommiksi vivuiksi ja tiettyjen sankareiden tiettyjen kykyjen käyttö tiettyihin asioihin ei vain taivu aivoihini. Pelissä on siis oma logiikkansa, mutta se logiikka suhahtelee jostain syystä oman logiikkani ohi.
Osittain tästäkin syystä peli tuntuukin niin mainiolta, ja joudun käyttämään aivojani välillä ihan kunnolla. 10-vuotias lapsi luultavasti vain juoksisi tehtävien ohi ne saman tien ymmärtäen.
Knack-julkaisupeli on taas surkeaakin surkeampi tuotos. Peli on täysin suomeksi puhuttu mistä ehdottomasti plussaa, mutta esimerkiksi graafisesti se on totaalisen mitäänsanomaton. Hyppiminen ja pomppinen pelissä on toteutettu välttävästi, ja pelimaailman hahmojen karsima on aidanseipään luokkaa. Harmi sinänsä, sillä täysin suomeksi käännettyjä pelejä ei ole koskaan liikaa. Onneksi Sony edes yrittää.
Call of Duty: Ghosts sai eilen päivityspaketin, jonka kautta verkopelinkin pitäisi onnistua. En ole oikeastaan koskaan innostunut räiskintäpeleistä, mutta Ghostsia on kokeiltava tietenkin ihan jo virankin puolesta. Valitettavasti eilen moninpelipäivityksen jälkeen serverit olivat niin tukossa, etten päässyt moninpeliä vielä testaamaan.
Suurimmat minuuttimäärät PS4-konsolin ääressä on tullut kuitenkin vietettyä NBA 2K14-pelin ääressä. NBA 2K14 on PS4:n tekninen virstanpylväs, joka on aivan käsittämättömän upeaa katsottavaa. Graafisesti näin lähelle aitoa urheilulähetystä ei ole koskaan päästä millään konsolilla. Hienoin keksintö pelissä on real voicena mainostettu ominaisuus. Pelien tauoilla haastatellaan aitoja NBA-pelaajia. Juju on siinä, että pelaajien haastattelut on pätkitty oikeista NBA-lähetyksistä ja ne ovat aitoja, livetilanteessa nauhoitettuja pelianalyyseja jotka on sitten käsitelty ja muunneltu peliin sopiviksi.
Real voice -uuudistus on valtava tunnelmanluoja – eräs innovatiivisimpia keksintöjä, mitä urheilupelimaailmassa on koskaan tunnelman suhteen saavutettu. Samalla se hauskasti paljastaa, etteivät pelaajat oikeasti sano mitään tärkeää erätaukojen haastatteluissa.
Viikonloppuna ja ensi viikon alussa pyrin uppotumaan kunnolla niihin aikuiseen makuun thetyihin peleihin eli Call of Duty: Ghostsiin, Assassin’s Creed IV: Black Flagiin sekä Killzone: Shadows Falliin. Niistä lisää manantaina. Samalla pitäisi olla myös selvillä, kuinka pitkään PS4-ohjaimen akku kestää. Nyt olen vain pelannut laput silmillä ympäri vuorokauden sen kummemmin huomioimatta akun kestoa. Sekuntikello käyntiin vain!
Nyt on pakko lepuuttaa selkää ja niskoja jotka ovat niin jumissa, että päivästä selviää ainoastaan särkylääkkeiden avulla. Pelitoimittajan arki ei ole aina pelkkää juhlaa vaan rankkaa työtä.
Jarkko Fräntilä