Futuristisia kaahauspelejä on konsoleille vuosien saatossa ilmestynyt tasaisella tahdilla. Pelityypin peruskaava on aina ollut selkeä: valtavaa vauhtia kiitävät krominkiiltoiset ajoneuvot kilpailemassa toisiaan vastaan niin nopeuden kuin aseistuksenkin avulla. Poikkeuksia tästä kaavasta ei ole juuri nähty, mutta eri pelien toteutuksen tasossa on kautta vuosien ollut huimia eroja. Acclaimin tuore XG3 – Extreme G Racing on teknisesti erinomainen kaahailu, josta kuitenkin puuttuu persoonallisuuden mukanaan tuoma loppusilaus.
Ihmiskunnan rappion edetessä kansanjoukoille täytyy tarjota aina vain vaarallisempaa ja vauhdikkaampaa viihdettä. Acclaimin vision mukaan tämän kehityksen huipentuma ovat Extreme G Racing -ajot, joissa kilpailijat kaahaavat huippunopeilla moottoripyörillä pitkin painovoimaa uhmaavia ratoja. XG3 heittää pelaajan tällaisen ajoneuvon ohjaimiin ja tarkoituksena olisi kerätä mahdollisimman paljon rahaa kilpailuja ajamalla.
Ura-moodin alussa pelaaja liittyy yhteen kuudesta mahdollisesta tallista päästäkseen ajamaan Extreme G Racing -kilpailuiden alimmassa sarjassa. Ajajan valitsemisen jälkeen silmien eteen aukeaa tutun näköinen valikko. Tarjolla olisi pyörään viritysosia myyvä kauppa, yksinkertainen arcade-kilpailu, aika-ajo kelloa vastaan sekä pääporkkana varsinainen sarja.
Päästäkseen pelissä eteenpäin pelaajan on ennemmin tai myöhemmin uskaltauduttava kilpasarjan pariin. Yhdessä sarjassa ajetaan kolme kilpailua, joista maksetaan rahapalkintoja sijoituksen mukaan. Pelaajan tavoitteena on kerätä kolmen kilpailun aikana tietty määrä rahaa päästäkseen mukaan seuraavaan sarjaan. Mikäli tavoitteeseen ei yllä, sarja täytyy aloittaa alusta. Kerätyt rahat tallentuvat tilille, josta niitä voi käyttää pyörän varusteiden parantelemiseen. Kaupasta löytyy tuttuun tapaan parempia moottoreita ja erilaista aseistusta.
Pelaajan menestymisen vaikeuttamiseksi kilpailuissa on mukana yksitoista muutakin ajokkia. Kisojen vaikeusastetta on lisätty keinotekoisesti pakottamalla pelaaja aloittamaan jokainen kilpailu viimeisestä lähtöruudusta. Käytännössä pelaajan on siis joka kerta ajettava selvästi muita kilpailijoita nopeammin selvitäkseen maaliin ensimmäisten joukossa.
Urakkaa helpottamaan moottoripyörään on lisätty turbonopeus, hieman aseistusta vastustajien häiritsemiseksi sekä suojakilpi, joka pitää huolta siitä, että oma ajoneuvo ei räjähdä ensimmäisestä suorasta osumasta. Nämä lisäominaisuudet tuovat kilpailuihin hieman lisää taktisuutta, sillä turbonopeus ja suojakilpi kuluttavaa samaa energiavarastoa. Liiallinen turbon käyttäminen johtaa siis pian ongelmiin, kun suojakilpi pettää vastustajien tulittaessa. Toisaalta suoralle tulilinjalle joutumista kannattaa vältellä, jotta mahdollisimman paljon energiaa säästyisi turboa varten. Kisojen aikana energiaa saa kerättyä lisää ajamalla erityisten latausalueiden ylitse. Käytännössä nämä latausalueet ovat niin oleellinen osa peliä, että niiden ohittaminen tarkoittaa lähes varmasti kisan epäonnistumista.
Uramoodin lisäksi XG3 sisältää myös varsin mielenkiintoisen kaksinpeli-moodin, jossa pelaajat ottavat yhteistyössä hoitaakseen yhden tallin molemmat ajokit. Tällöin kisat tavoitteineen ovat käytännössä samanlaisia kuin yksinpeli-moodissakin, mutta kaverin kanssa ratojen kiertämisessä on tavallista enemmän tunnelmaa. Peli tarjoaa mahdollisuuksia pienimuotoiseen yhteistyöhönkin esimerkiksi hankalien vastustajien eliminoimisessa.
Futurististen kaahailupelien tärkeimpiä elementtejä on aina ollut tunne valtavasta vauhdista. Tämän tunteen luomisessa XG3 onnistuu varsin hyvin, mutta mitään mahan pohjaa kouraisevia tilanteita peli ei onnistu esittämään. Ongelma lienee pelin hieman kliinisessä ulkoasussa, sillä erinomaisesti suunnitellut radat hyödyntävät valtavan vauhdin tarjoamia mahdollisuuksia mukavasti. Jyrkkien mäkien ja laajojen käännösten lisäksi ratoja on maustettu erilaisilla hyppyreillä ja ylösalaisin kääntyvillä pätkillä.
XG3:n kannalta varsin huono puoli on se, että näitä erinomaisia ratoja pelissä on suhteellisen vähän. Neljästä eri sarjasta ratoja löytyy yhteensä kymmenen. Vaikka peli onkin varsin haastava, vähänkään innokkaamman pelaajan käsissä se on pelattu nopeasti lävitse. Aika-ajot tarjoavat aika vähän lisäpelattavaa eikä arcade-kilpailuista jaksa innostua lainkaan. Niissä menestymistä ei nimittäin palkita mitenkään. Kaksinpeli-moodi onneksi lisää pelin elinikää selvästi, mutta senkin kanssa erilaisia ratoja olisi kaivannut hieman lisää.
Teknisesti Acclaim on onnistunut hyödyntämään Playstation 2:n tarjoamia mahdollisuuksia suhteellisen hyvin. Vaihteleviin ympäristöihin sijoitetut radat sisältävät mukavasti erilaisia yksityiskohtia ja satunnaisista graafisista kikoista huolimatta ruudunpäivitys pysyy jatkuvasti sulavana. Eri radoille on myös pyritty luomaan hieman persoonallisuutta erilaisilla efekteillä, kuten ruutua pitkin valuvilla sadepisaroilla. Hieman ontuva yksityiskohta sen sijaan ovat ylimodernit valikot, joiden tyylikkäiksi suunnitellut symbolit eivät kerro lainkaan siitä, mitä niiden takaa löytyy. Onneksi näitä tyyliteltyjä symboleja sentään tuetaan myös tekstien avulla.
XG3:n äänimaailmasta on onnistuttu tekemään varsin tyylikäs, vaikka itse moottoripyörien äänet ovatkin varsin olemattomat. Ratojen taustamusiikit ovat tavallisesti outoa teknotunnelmointia, mutta jotenkin kappaleet onnistuvat sopimaan pelin tunnelmaan erinomaisesti. Lisäksi äänimaailmaa on tehostettu mukavilla pienillä yksityiskohdilla, kuten ohitettavien pylväiden aiheuttamilla humahduksilla.
Kokonaisuutena XG3 Extreme G Racingia on vaikea lähteä kritisoimaan. Peli on toteutettu erittäin tyylikkäästi eikä vastaan tullut mitään suurempia ongelmia. Kahden pelaajan uramoodi on mukava lisä ja vaikeustasoltaan peli on riittävän haasteellinen. Mukaan olisi kuitenkin kaivannut enemmän ratoja ja toteutukseen hieman enemmän persoonallisuutta. Nykyisessä muodossaan XG3 ei nimittäin oikein onnistu herättämään mitään todellista pelihimoa, vaan kokemus jää hieman vaisuksi. Tällaisenaan XG3 Extreme G Racing on toimiva futuristinen kaahailu, mutta parilla uudella idealla siihen olisi voitu saada huomattavasti enemmän potkua.
