Noin 15 vuotta kestäneen pelaajaurani aikana ainakin yksi asia on ehtinyt syöpyä syvälle selkäytimeen saakka: sarjakuvien pohjalta tehdyt lisenssipelit ovat h-u-o-n-o-j-a. Activisionin viime vuosina julkaisemat mainiot Spiderman-pelit ovat tosin saaneet monet epäilemään tätä luonnonlakia. Ilmeisesti Activisionin väki on itsekin alkanut ihmetellä tilannetta, sillä he tekevät parhaansa paikatakseen sarjakuva-pelien epäilyttävästi parantunutta mainetta X-Men: Reign of Apocalypsellaan. Game Boy Advancelle ilmestynyt peli on nimittäin varsin kehno viritelmä.
Peli pohjautuu etäisesti sarjakuvissa nähtyyn tarinakokonaisuuteen, jossa X-pojat ja -tytöt päätyvät Apocalypsen (eli tuttavallisemmin Tuhon) hallitsemaan kieroutuneeseen maailmaan. Tapahtumat pyörähtävät käyntiin, kun Kyklooppi, Wolverine, Storm ja Rogue ovat palaamassa Mustalinnulla Mojoversumista takaisin Xavierin kartanolle. Ulottuvuusportin kohdalla Mustalintuun iskee kuitenkin outo shokkiaalto, joka pyyhkäisee koneen mukanaan ja heittää sankarimme toiseen todellisuuteen. Mojoversumin jäljiltä jopa Wolverine kaipaa lämmintä suihkua ja kunnon yöunia, joten kotiin olisi kova kiire. Tämä ei tietenkään onnistu kovin helposti, vaan ensin X-henkilöiden täytyy taistella tiensä läpi 12 tason.
Pelillisesti X-Men: Reign of Apocalypse on varsin shokeeraava kokemus. Peli nimittäin herättää henkiin kaukaisella 80-luvulla voimissaan olleen tappelupelien alalajin, jossa yksi tai kaksi pelaajan ohjaamaa hahmoa kulkee hitaasti ruudun poikki skrollaavaa katua pitkin. Matkantekoa hidastamassa ovat valtavat vihollislaumat, jotka on tylysti hakattava maahan. Kentän lopussa odottaa muita selvästi kovempi loppuvastustaja, jonka kukistamisen jälkeen voidaankin suunnistaa kohden seuraavaa tasoa. Pelin aloittamisen jälkeen jokainen taso on kuitenkin pelattava yhdellä ja samalla hahmolla muiden katsellessa vierestä ja ollessa korkeintaan hengessä mukana.
Vihollisten tyrmäämistä helpottamaan tämän lajityypin peleissä on perinteisesti ollut tarjolla sekalainen joukko erilaisia bonuksia. X-Menistäkin näitä löytyy, tosin valikoima on erittäin rajoittunut. Bonukset voivat joko parantaa hahmoa, palauttaa tämän mutanttivoimat tai lisätä käytettävissä olevaa aikaa. Jokaisessa kentässä aikaa on tosin sen verran paljon, että viimeisimmästä bonusesineestä ei käytännössä ole mitään varsinaista hyötyä.
Sama pelintekijöiden laiskuus näkyy myös pelin vihollisvalikoimassa. Kahdentoista kentän aikana vastaan tulee vain muutama erilainen vihollinen, joten vastustajien hakkaaminen alkaa varsin pian tuntua erittäin yksitoikkoiselta. Kolmen pahiksen kaaduttua kolme täsmälleen samanlaista ilmestyy ruudulle kerjäämään verta nenästään. Väli- ja loppuvastustajiin on sentään jaksettu panostaa sen verran, että tuttujen naamojen bongaileminen innostaa pelaamaan pelin läpi ainakin yhden kerran. Naamaansa käyvät näyttämässä esimerkiksi Blob, Pyro, Sapelihammas, Gambiitti ja tietenkin itse Apocalypse.
Taisteleminen on myöskin suhteellisen yksinkertaista. Game Boy Advancesta löytyy napit hyppimiselle, iskusarjalle, vastustajan maahan kaatavalle lyönnille ja tavallista voimakkaammalle mutanttivoimia hyödyntävälle erikoishyökkäykselle. Viimeisimmän hyökkäyksen käyttöä rajoittaa mutanttivoima-mittari, jota ladataan hakkaamalla vastustajia perinteisemmillä hyökkäyksillä. Epätarkkuutensa ja pienen kantamansa vuoksi erikoishyökkäykset ovat kuitenkin käytännöllisiä ainoastaan loppuvastustajia vastaan taistellessa. Niinpä suurin osa peliajasta meneekin tavallista iskusarjaa hakatessa eikä pelistä kovin ihmeellisiä taktisia haasteita löydy.
Ainakin allekirjoittaneelle oli melkoinen pettymys, että pelistä löytyy ainoastaan neljä pelattavaa hahmoa ja näistäkin puolet on toteutettu varsin aneemisesti. Wolverinessa ja Stormissa on jonkin verran tyyliä ja asennetta eikä hahmojen animaatiossakaan ole valittamista. Rogue sen sijaan on väännetty erittäin luonnottoman näköiseen asentoon eivätkä tytön mutanttivoimatkaan pelissä pahemmin nouse esille. Suurin pettymys on kuitenkin Kyklooppi, jonka perushyökkäys on ponnettoman näköinen vasen suora eikä hahmon muukaan animaatio anna paljon aihetta riemunkiljahduksiin. On jokseenkin masentavaa, että monet viholliset on piirretty ja animoitu paremmin kuin yksi pelin päähenkilöistä.
X-Men: Reign of Apocalypse tekee myös parhaansa tappaakseen peli-ilon lyhyeen. Pelin läpäiseminen onnistuu vajaassa tunnissa, mutta erityisen merkittävältä saavutukselta se ei tunnu. Palkintona odottaa vain lyhyt tarinanpätkä, jossa X-miehet palaavat takaisin professori Xavierin hellään huomaan. Ei lisähahmoja, ei parhaiden tulosten listaa, ei uusia pelimoodeja. Ei yksinkertaisesti mitään. Niinpä peli onkin valmista tavaraa viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikki neljä hahmoa on koluttu lävitse.
Lyhyesti sanottuna X-Men: Reign of Apocalypse on hyvin tyypillinen sarjakuva-lisenssin päälle rakennettu peli. Se luottaa tuttuihin hahmoihin, joiden ympärille on rakennettu erittäin vanhanaikaisella ja yksinkertaisella kaavalla tylsähkö peli. Pelattavaa on erittäin vähän, pelisuunnittelu mielikuvituksetonta ja pelin audiovisuaalinen anti melkoisen köyhää. Epätoivoisimmat X-Men -fanit jaksanevat pelata pelin läpi kaikilla neljällä hahmolla. Muiden kannattaa suosiolla pysyä pelipaketista mahdollisimman kaukana.