Vaikeuksien kautta voittoon – arvostelussa Civilization VI

Syvempi sukellus Civilization VI:een osoittaa oikeaksi lokakuisen pikakatsauksen: valtataistelu valloittaa myös pelikentällä. Lukuisat erilaiset mahdollisuudet varmistaa maailman johtajuus omiin näppäimiin kutsuvat kokeilemaan eri ratkaisuvaihtoehtoja yhä uudelleen. Erityisesti diplomatian keinojen lisääminen ilahduttaa älyllisiä haasteita kaipaavaa pelaajaa. Civilization-sarjan aikaisemmat osat ovat myyneet kymmeniä miljoonia kappaleita maailmanlaajuisesti, joten uutuudelta odottavat varmasti paljon sekä pelin tuottanut Firaxis että fanit. Uudistukset ovat epäilemättä nostaneet Civilizationin jälleen uudelle tasolle, mutta vasta aika näyttää, nousevatko myös myyntilukemat samassa suhteessa.

Uutta tallennusta käynnistäessä ei kannata lähteä vain sattumanvaraisesti generoituun nopeaan aloitukseen, sillä Civilization antaa laajat mahdollisuudet muokata maailman raameja. Vaikka asetusvalikko on hieman rajallisempi kuin Civilization V:ssä, on se silti toimiva juuri omanlaisen pelisession luomiseen. Asetuksissa pääsee määrittelemään muun muassa vaikeustason, vastustavien sivilisaatioiden määrän, kartan koon, käytössä olevat voittotaktiikat, yleisen etenemisnopeuden, vuorojen määrät sekä tutkitun teknologian tason maailmanvalloituksen alkaessa. Erilaisia pelivariaatioita voi luoda mielihalujen mukaan lähes loputtomasti. Esimerkiksi sotilaallisen ylivallan perään haikailevat voivat luoda ultimaattisen kuolontaistelun, jossa ainoa voittotaktiikka on kaikkien kilpailevien sivilisaatioiden tuhoaminen. Toisaalta voi mitellä myös kahdestaan jonkun toisen valtion kanssa kulttuurin voimasta. Kartta luodaan satunnaisgeneraattorilla, mutta sen pohjaa ja sääoloja saa muutettua yleisillä määritteillä.

Ainoa selkeästi negatiivinen muutos verrattuna aiempiin sarjan tuotantoihin on se, että asetuksia ei voi tallentaa. Jos satunnaisen aloituksen haluaa generoida uudestaan, tulee aloitettu peli sulkea ja kaikki asetukset valita uudestaan parhaan muistinsa mukaan. Satunnainen aloituspaikka on toki oma osansa Civilizationin viehätystä ja haastetta, mutta toimivan asetuspohjan toivoisi silti olevan tallennettavissa niin parempaa starttia kuin tulevia kierroksiakin varten.

Diplomatia on saanut runsaasti uudistuksia, mikä tekee siitä paljon oleellisemman osan strategiavalikoimaa kuin aikaisemmin. Suurilla johtajilla on kaikilla omat uniikit erityistaitonsa, joilla voi olla konkreettinen merkitys voittamiseen. Kunkin johtajan erikoisosaaminen hyödyttää enemmän tai vähemmän suorasukaisesti jotain tiettyä voittotaktiikkaa: esimerkiksi Philip II:n sotilaat ovat vahvempia kilpailevien uskontokuntien edustajia vastaan. Toki johtajasta riippumatta voi tavoitella lisähaasteen toivossa muitakin voittamisen teitä kuin sitä, johon kunkin erityistaito antaa etua. Vihollisten johtajilla on omien ylivoimatekijöidensä lisäksi erilaisia agendoja, joiden perusteella he arvioivat omaa suhdettaan muiden valtioiden johtajiin. Qin Shi Huang ei pidä hallitsijoista, jotka rakentavat keisaria enemmän maailman ihmeitä. Victoria taas haluaa kansoittaa kaikki mantereet, minkä vuoksi kuningatar ei arvosta muiden maanosien johtajia. Kilpailevien sivilisaatioiden suunnitelmia vastaan toimiminen nostattaa negatiivisen mielipiteen hallitsijasta, mikä ajallaan johtaa myös aggressioon. Omia valintojaan ei pääse perustelemaan, joten kilpailijat tuomitsevat lähinnä tekojen perusteella. Diplomaattisia suhteita voi kuitenkin edistää, vaikka omat pelistrategiat olisivatkin vihollisten toiveiden vastaisia. Erityisesti pitkäaikaiset kauppasuhteet sekä myöntyväinen asenne kilpailijoiden pyyntöihin nostavat sivilisaation suosiota paremmille lukemille. Kaikilla on myös mahdollisuus kyseenalaistaa tiettyjä kilpailijoiden toimia – kuten armeijan kokoontumista omille rajoille, tai uskonnon aggressiivista levittämistä kaupunkeihinsa – ja vaatia niiden lopettamista. Vaatimuksista kieltäytyminen antaa pyynnön esittäjälle mahdollisuuden käydä “oikeutettuihin” sotatoimiin, jolloin sodan aiheuttamat kulut ja rasitteet hänen kansalleen ovat kevennettyjä.

Pinnallisesti tarkasteltuna diplomaattiset suhteet antavat enemmän vaihtoehtoja ja syvyyttä omien strategioiden muokkaamiseen. Käytännössä kaikki diplomaattinen kanssakäyminen kuitenkin lopulta pelkistyy siihen, aloittaako kilpaileva valtio sotatoimet pelaajaa vastaan vai ei. Oman sivilisaation suosiota voi muiden johtajien edessä taivutella hienovaraisesti suuntaan jos toiseenkin, mutta konfliktitilanteessa vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ei ole – edessä on aina sota. Tämä vähentää koko järjestelmän uskottavuutta melko rankasti. Kun todellista keskusteluyhteyttä ei synny, on diplomaattisen vaikutusvallan määrä varsin vähäinen. Vihollisjohtajien tekoäly ei tunnu kykenevän kovin monimutkaisiin päätöksiin siitäkään huolimatta, että sitä on päivitetty runsaasti. Kaiken kaikkiaan kilpailevat yhteiskunnat vain heristelevät sormeaan sitä rankemmin mitä pahemmin heidän omia suunnitelmiaan vastaan pelaat.

Tekoälyn puutteet voi kuitenkin halutessaan jättää omaan arvoonsa, sillä luonnollisesti Civilization VI tarjoaa myös verkkopelimahdollisuuden. Muiden pelaajien kanssa maailmanvalloitustaistelu saa aivan uuden ulottuvuuden, kun lähtökohtaisesti kaikki ovat samalla viivalla. Myös diplomatia saa erilaisen vivahteen, kun kanssapelaajien reaktiot ja mahdolliset liittoutumat ovat muustakin kiinni kuin tekoälyn rajallisesta ymmärryksestä.

Valittu vaikeustaso vaikuttaa huomattavasti etenemisen sujuvuuteen. Yksinkertaistettuna kyseessä on lähinnä etujen lisääminen tekoälyn ohjastamien sivilisaatioiden toimintaan. Mitä korkeampi vaikeustaso valitaan, sitä suuremmat bonukset viholliset saavat tuotantoonsa, sotilaidensa kehittymiseen ja tutkimuksensa vauhtiin. Konkreettisesti ero alkaa kuitenkin näkyä vasta korkeimmilla vaikeustasoilla. Sitä kevyemmillä tasoilla voitto on todella suoraviivaista strategiasta riippumatta, sillä pelaaja on mitään tekemättäkin valovuosia edellä kilpailijoistaan. Helpommilla tasoilla eteneminen käykin keskivaiheessa tylsäksi, kun uhkaavia haasteita ei varsinaisesti ole.

Vasta korkeammilla vaikeustasoilla alkaa olla merkitystä sillä, mihin tieteenalaan tutkimuksensa keskittää, sillä kaiken yhtäaikainen hallitseminen ei ole enää niin helppoa. Jos pitää armeijansa huippuvarusteltuna, joutuu uhraamaan kulttuurin kehityksestä. Kaupankäynnin kasvattamiseen keskittynyt johtaja saattaa puolestaan joutua miekkojen ja jousien kanssa partioivien sotilaidensa kanssa kiusalliseen tilanteeseen, kun vastustaja saapuu kaupungin muureille kiväärien ja tykkien saattelemana.

Voittostrategioita on useita, joista kukin vaatii erilaista paneutumista omiin taktiikoihinsa. Voittoparaatia pääsee juhlistamaan päihittämällä vastustajansa esimerkiksi uskonnon, kulttuurin tai tieteen riittävällä kehityksellä. Tavat eroavat toisistaan hiukan, sillä siinä missä hengellinen menestys vaatii ilosanoman levittämistä riittävän laajalle, tieteen riemuvoitto ratkeaa avaruusprojektin valmistumisella. Yleisin voittostrategia lienee kuitenkin sotilaallinen ylivalta, jonka saavuttaminen vaatii kaikkien muiden sivilisaatioiden pääkaupunkien miehittämistä. Vaikka valloittaminen on sinänsä selkeä strategia, vaatii sotilaallinen voitto myös panostusta muihin osa-alueisiin. Tieteellisen tutkimuksen ja ulkomaankaupan unohtaminen kostautuu nopeasti, kun kirstunsa tyhjentäneen valtakunnan sotilailla ei olekaan enää varaa ajantasaisiin varusteisiin. Jatkuva sota käy samalla yhteiskunnan hyvinvoinnin päälle: tuottaminen hidastuu konfliktin kestäessä. Varomaton johtaja kuluttaa yhteiskuntansa loppuun ennen kuin kaikki viholliset on tuhottu.

Helpommilla vaikeustasoilla yleinen kehittyminen johonkin suuntaan yleensä riittää, eikä voittostrategiasta tarvitse niinkään välittää. Vaikeammilla tasoilla käy konkreettiseksi ilmi, että strategia tulee valita jo oman yhteiskunnan taipaleen alussa, minkä lisäksi sitä täytyy todella tavoitella. Jokapaikanhöylä-asenne ei enää ylemmillä tasoilla toimi, vaan kehittämisalue on pakko keskittää. Valitusta strategiasta huolimatta toimivaan armeijaan on panostettava aina. Liian heikko sotilasvoima toimii magneettina isommille sivilisaatioille, eikä yksikään peli kulu alusta loppuun ilman vähintään yhtä sodanjulistusta. Civilization panostaa sodankäynnin monipuolisuuteen niin paljon, että muut osa-alueet tuntuvat monesti jäävän vain taustavoimiksi, joilla omaa sotilaallista mahtia parannetaan. Civilization VI:ssa ei pääse samalla tavalla monipuoliseen kaupungin ja yhteiskunnan hallintaan kuin esimerkiksi SimCityissä, mutta loppujen lopuksi se ei menoa haittaa.

Aikaisempiin sarjan julkaisuihin verrattuna myös Civilization VI:n käyttöliittymää on karsittu. Oleellinen informaatio on pyritty tiivistämään vähempään tilaan, joten esimerkiksi kaupunkien suuret tietoikkunat on poistettu. Nyt nippelitietoa saa hakea useamman klikkauksen takaa. Moni asioista sujuu kuitenkin luontevasti automaatiolla, kuten kyläpahasta ympäröivien resurssien hyödyntäminen. Toki pilkunviilaajilla on edelleen mahdollisuus kontrolloida kaupunkiensa jokaista yksityiskohtaa, mutta kuten moni muukin osa-alue, se on merkityksellinen lähinnä korkeimmilla vaikeustasoilla.

Vaikka sotilaallinen mahti on monin tavoin pääosassa, Civilization ei jää kokonaisuutena latteaksi. Monipuolisuutta on havaittavissa useilla eri tasoilla, minkä lisäksi omiin tavoitteisiin ja päätöksiin täytyy kiinnittää erityisen tarkasti huomiota. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että yhteiskunta tuntuu omalta myös myöhemmissä vaiheissa peliä, kun päätöksiä on joutunut oikeasti miettimään.

Myös tunnelmallisesti Civ VI on onnistunut paketti – laaja taustamusiikkiskaala on jokaisella sivilisaatiolla erilainen, ja muuttuu yhteiskunnan siirtyessä kehitystasolta toiselle. Rauhallisen ja toisaalla mahtipontinen välillä vaihteleva äänimaailma tukee erittäin onnistuneesti pelin etenemistä aina ajanlaskun alun barbaaritaisteluista modernin ajan kylmiin sotiin.

Mahdollisuudet kokea jokainen kerta eri tavalla on kuitenkin edelleen se, mikä maailmanvalloituspeleissä vetoaa. Runsailla asetuksillaan ja monilla vaihtoehtoisilla tavoillaan päästä vallan huipulle, Civilization VI onnistuu kiskomaan vallanhimon huumaamat maailmanvalloittajat pitkiin pelisessioihin yhä uudestaan ja uudestaan.

Saatavilla: PC
Ikäraja: 12