Unohdetun palikkasankarin unohdettava paluu – arvostelussa Knack 2

Nelisen vuotta sitten PlayStation 4:n julkaisupelinä nähty Knack jäi ilmestymisensä aikoihin väliinputoajaksi, eikä ponneton seikkailu jäänyt pelaajien mieliin oikein hyvässä saati pahassakaan. Epäkarismaattinen palikkasankari on nyt joka tapauksessa tuotu takaisin parrasvaloihin – en tosin oikein tiedä miksi.

10.10.2017

Knack 2 ei lähde keksimään pyörää uudelleen, sillä käytännössä kyseessä on pienimuotoisia parannuksia sisältävä päivitys neljän vuoden takaisesta seikkailusta. Vasemmalla kädellä kynäilty tarina heittää Knackin, Lucaksen ja muut epämääräisiksi jäävät kumppanit muinaissodissa melskanneita titaaneja vastaan. Premissi on tehty perheen junioreille selväksi: hyvikset pelastavat maailman pahisten heitellessä kapuloita rattaisiin. Tarina osuu maaliinsa kohtuullisesti, vaikka ei tarjoakaan yllätyksiä varsinkaan astetta varttuneemmalle yleisölle.

Pelimekaaniset kikkailut keskittyvät jälleen Knackin muotoa muuttavan olemuksen ympärille. Vaahtosammutintakin pienempi kipittäjä muuntuu kenttiin ripoteltuja palikoita keräämällä tuossa tuokiossa kymmenmetriseksi kolossiksi. Valitettavasti mielikuvitukseton kenttäsuunnittelu ei anna vapautta sen suurempaan kokoluokkien välillä kikkailuun. Ison Knackin käyttö rajoittuu lähinnä taistelukohtauksiin, kun taas höyhensarjalaista tarvitaan useimmiten pienimuotoiseen pulmanratkontaan ja salaisten arkkujen etsiskelyyn. Perusajatukseltaan kohtuullisen hyvä idea kokoa muuttavasta sankarista vesitetään ankealla kenttäsuunnittelulla, joka ei anna pelaajalle kylliksi vapauksia edetä oman tahtonsa mukaan. Kädestä taluttamisen fiilistä korostaa entisestään ennalta määrättyihin kuvakulmiin fiksattu kamera, joka ei anna pelaajan tutkia maisemia vapaasti muiden modernien tasoloikintojen tapaan.

Itse pelaaminen etenee vuorotellen vauhdikkaiden mätkintäkohtausten sekä aavistuksen meininkiä hidastavien pulma- ja tasoloikkaepisodien välillä. Taistelupuoli toimii kohtuullisen mukavasti, joskin kahinat helpottuvat turhan paljon Knackin oppiessa matkan varrella jatkuvasti tehokkaampia muilutustapoja. Varsinkin seikkailun jälkimmäisellä puoliskolla ne suuremmankin kokoluokan hiidet ja muut mörrikät kaatuvat ilman suurempaa vaivannäköä. Säännöllisesti vastaan heitellyt tasohyppelykohtaukset taas ovat pakkopullaa turhan liukkaiden ja täten aavistuksen epätarkkojen kontrollien vuoksi. Rotkoon kapsahtamisesta ei sanottavasti rankaista, sillä seikkailu jatkuu useimmiten sujuvasti edellisen kielekkeen reunalta. Pulmanratkonnasta on oikeastaan turha edes puhua, sillä useimmiten koitokset rakentuvat laatikon, tai maksimissaan kahden, kiskomisesta passeliin paikkaan. Mikäli homma jostain ihmeen syystä tyssää, avulias vinkkisysteemi piirtää tuossa tuokiossa ruudulle sen oikean etenemisreitin.

Reilut kymmenen tuntia itseään toistava kampanja alkaa puuduttaa erityisesti loppupuolella, ja kokonaisuudesta olisi huoletta voinut saksia muutaman osion leikkaamon lattialle. Uudelleenpeluuarvoa haeskellaan perinteisillä aikahaasteilla ja mahdollisuudella tahkota jo kertaalleen koluttu kampanja aiemmin opitun kykyvalikoiman kera. Mukana on ilahduttavana yllärinä myös yhteistyömoodi, joka mahdollistaa kampanjan tahkoamisen samalta sohvalta kaverin kera. Tätä jos mitä soisi näkevän nykypeleissä reilusti useammin.

Knack 2 ei yllä simppelin ulkoasunsa puolesta lähellekään nykypelien kirkkainta kärkeä: näyttäähän staattinen ja autio miljöö paikoitellen edellissukupolven tuotokselta. Itse Knackin sadoista ja taas sadoista osasista koottu olemus toki onnistuu tekemään välillä vaikutuksen, joskin tällöin tenhoa laimentaa notkahteleva ruudunpäivitys. Perheen pienimmät eivät toki vaadi grafiikalta kummoisia, mutta arvostelijan silmään moinen töksähtää harmittavalla tavalla. Nuorimpia pelaajia miellyttänee mainiosti tehty lokalisointi, jonka ansiosta niin valikot kuin hahmojen rupattelutkin ovat tuiki tuttua kotosuomea. Ääninäyttelijät eivät räjäytä pankkia, mutta hoitavat lääninsä selkeästi legendaarisen Agapio Racing Teamin tuotoksia kiitettävämmin. Mikäli huushollissa vipeltäisi jälkikasvua, viihtyisi tämä taatusti Knackin seikkailujen parissa – jos ei muuta, niin ainakin sivustakatsojana.

Knack 2:n suurin ongelma on jäyhänkankea päähahmo Knack, joka ei hajuttomuudessaan ja mauttomuudessaan onnistu kantamaan omaa tasoloikintaansa kunnialla alusta loppuun saakka. Ankea ulkoasu, unohdettavat pelimekaniikat ja turhan helppo vaikeustaso eivät ainakaan helpota tilannetta. Perheen junnut viihtynevät seikkailun parissa lyhyen tovin, mutta leikkikenttien ja välituntien kuumimmaksi puheenaiheeksi ei Knackista edelleenkään ole.

Saatavilla: PlayStation 4 (PS4 Pro: 4K)
Ikäraja: 7 (PEGI)

Lisää luettavaa