Unettoman kaupungin sydämessä – arvostelussa Spider-Manin Ryöstö-laajennus

Syksyn hittipeli Spider-Man jatkaa kolmiosaisessa laajennussarjassa New Yorkin rikollisongelman kitkemistä. Onnistuuko avausosa säilyttämään alkuperäisen teoksen taian, vai sotkeutuuko Hämis verkkoihinsa?

05.11.2018

Aiemmin syksyllä ilmestynyt Spider-Man osui erinomaisella tarinankerronnalla, kauniilla avoimella maailmalla sekä sujuvalla toiminnalla suoraan napakymppiin. Eikä sekään tietenkään haitannut, että virtuaalisessa New Yorkissa todella tunsi olevansa kuin oikea Hämis. Vaikka emoseikkailussa sai kaiken keräämällä vierähtämään kevyesti yli 30 tuntia, paketti jätti yhä nälkäiseksi. Onneksi kolmeen osaan jaettu Kaupunki, Joka Ei Koskaan Nuku -laajennus (The City That Never Sleeps) tuo mukanaan oivallista lisätekemistä.

Ensimmäinen osa Ryöstö (The Heist) vie Hämiksen sekä Mary-Janen tutkimaan taiderikosten sarjaa, joiden takaa paljastuu alkuperäisessäkin seikkailussa piipahtanut Musta Kissa. Pari tuntia kellottava ja muutaman tehtävän mittainen tarina luottaa pääasiassa toimivaksi todettuun menoon, mutta mukaan on onneksi saatu myös eeppisen elokuvamaistakin tunnelmaa. Lisäksi keskustelu velloo mukavan arkisissa ongelmissa, joihin suhtautumiseen on helppo samaistua.

Koska laajennus on jaettu kolmeen osaan, Ryöstö kertoo tarinasta vain ensimetrit. Onneksi seikkailu ei tunnu hetkeäkään pelkältä alustukselta. Talla isketään pohjaan, eikä luotisuoraa etenevä pyrähdys tarjoa turhia hengähdystaukoja. Ratkaisu on tekijöiltä oivallinen, sillä ainakin avausepisodi on tarkoitettu koettavaksi kertapyrähdyksenä.

Lyhyt tarina ei onneksi ole laajennuspaketin koko sisältö, vaikka muuta sisältöä onkin mukana vain vähäkkäästi. Rivikonnat ovat ryhtyneet rötöstelemään muutamassa kaupunginosassa, minkä takia Hämiksellä on syytä käydä pysäyttämässä autopommittajia sekä putiikkiin luvattomasti tunkeutuneita lurjuksia. Erityisesti räjähteiden metsästäminen pienellä hämisrobotilla on mukavaa viihdettä.

Siinä missä emoseikkailun New Yorkissa oli kerättäviä esineitä jopa riesaksi asti, lisäri on ympännyt lisäpoimittavaa vain kahden käden sormille. Yksinkertaisen sivutehtävän ympärille kytkeytyvä noukinta on tarinan ja dialogin takia mukavaa puuhaa, ja taideteokset poimii mieluusti muun tekemisen lomassa. Kohtuuden ja laadukkaan toteutuksen muodostama yhtälö on hyvä myös hamstrausongelmasta kärsivälle!

Viimeinen lisäritekeminen keskittyy Screwballin haasteiden ympärille. Ärsyttävä somenulikka on päässyt jostain syystä jälleen vapaaksi, eikä nettikansa tietenkään tyydy kuin hienoihin suorituksiin sekä väkivaltaiseen mätkintään. Mukana on muutama ehta täytetehtävä, mutta onneksi erityisesti apulaitteiden avulla taistelemiseen keskittyvä haaste on piristävä yllätys. Silti mieleen juolahtaa tunne, että tyrkky klikkikalastaja jää Ryöstössä yhtä turhaksi kuin tosielämän kollegansakin. Toivottavasti jatkotarinat antavat irralliselle tarinakaarelle lisää lihaa luiden ympärille.

Noin neljässä tunnissa täydellisesti koluttava Ryöstö on vahva aloitus Spider-Manin laajennuksille. Se ei esittele kummoista uutta, mutta hyödyntää teoksen alkuperäisiä vahvuuksia erinomaisella tavalla. Lopputeksteihin päästessä janoaa jo seuraavaa osaa, ja se jos jokin on hyvän lisärin merkki. Onneksi kakkososaa Korttelisodat (Turf Wars) ei tarvitse odottaa marraskuuta pidempään, ja onpa päätösosakin määrä saada julki vielä tämän vuoden aikana. Toivottavasti laatukäyrä pysyy yhtä korkealla läpi episoditrion.

Saatavilla: PlayStation 4 (testattu), PlayStation 4 Pro
Ikäraja: PEGI 16 (väkivalta)

Lisää luettavaa