Tuttavallisemmin PUBGina tunnettu peli on yksi niin sanotuista Battle Royale -peleistä, joiden idea perustuu samannimiseen ja erittäin suositeltavaan japanilaiseen trillerielokuvaan. Eristetylle alueelle viedyt kilpailijat joutuvat taistelemaan viimeiseen mieheen tai naiseen asti. PUBGin tapauksessa 100 verkkopelaajaa pudotetaan syrjäiselle saarelle, josta taistelijat etsivät aseita, lääkepakkauksia ja energiajuomia erilaisista rakennuksista. Päänvaivaa aiheuttavat myös valikoiduille alueille kohdistetut lentokonepommitukset sekä koko ajan pienenevä pelialue, joka on toteutettu näkymättömällä ja nopeasti haavoittavalla seinäkkeellä.
PUBG ei ole helppo peli, mutta sen idea koukuttaa jo ensimmäisen pelikerran jälkeen. Mikä ilahduttavinta, kyseessä ei ole pelkkä räiskintäpeli, vaan pelaaja voi taktikoida hyvin monella tavalla. Yksi vaihtoehto on piileskellä mahdollisimman pitkään ja ampua suojasta lähelle tulevat kohtalotoverit. Selviytymiseen voi vaikuttaa myös se, missä vaiheessa päättää hypätä laskuvarjon kanssa lentokoneesta saarelle. Oikeiden aseiden ja lisäosien käyttäminen helpottaa tottakai saarelle viimeiseksi jäämistä. Mikään näistä ei kuitenkaan ole oikotie onneen, sillä PUBGissa tarvitaan myös sopivasti tuuria.
Xbox Onella pelaaja tarvitsee valitettavasti onnea normaalia enemmän. Kehitysversiossa on tällä hetkellä niin monta asiaa vialla, että täytyy ihmetellä sitä, kuinka paljon arvostelupelikertoja sille lopulta siunaantuikaan ennen lopullista tuomiota. Ruudunpäivitys on kovin hidasta, vaikka grafiikan taso ei kiltisti sanottuna huimaa päätä missään vaiheessa. PUBG on paikoin melkoisen ruma tapaus ja parhaimmillaankin välttävä. Runsaat graafiset bugit pilaavat pelikokemusta entisestään.
Myös verkkopeli jumittaa vähän väliä, mikä tekee osaltaan ampumisesta melkoista sohimista ja tuurikauppaa. Päivitysten myötä verkko-ominaisuudet ovat kuitenkin ehtineet jo sujuvoitua ensimmäisiin pelikertoihin verrattuna. Kirjoitushetkellä konsoliversiolla voi pelata yksin, kaverin kanssa tai enintään neljän hengen joukkueena muita tiimejä vastaan. Squad- eli joukkuetilassa on mahdollista pelata päivitysten ansiosta vaikka yhden miehen tiiminä mikäli ei halua pelin arpovan omaan porukkaan kanssataistelijoita.
Vaikka monimutkaiset kontrollit on saatu mahdutettua kohtuullisesti Xbox Onen ohjaimeen, painikkeiden määrityksestä tuntuu puuttuvan osin logiikka. Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin aseen lataus hoituu X-nappia pitkään painamalla, mikä ei tunnu edes FPS-noviisille luontevalta. Inventaarion selaaminen on varsinkin kiireessä tuskallista, kun kilpapelaajat yrittävät samaan aikaan nasauttaa ilmat pihalle omasta hahmosta.
Kun tähän päälle vielä heittää pelin lukuisat kaatumiset, on vaikea keksiä monia syitä sille, miksi PUBG kannattaisi hankkia Xbox Onelle. Jos taloudessa on vaihtoehtoisena alustana PC, on se kaikesta päätellen suositeltavampi vaihtoehto.
Pelin kiehtovan jännittävä ja jopa piinaava tunnelma on kuitenkin tarpeeksi hyvä syy monelle Xbox One -version ostoon. Kun selviytyy edes viimeisten joukkoon, on se aivan riittävä syy kokeilla PlayerUnknown’s BattleGroundia vielä sen kuuluisan yhden kerran.
Saatavilla: PC, Xbox One (testattu)
Ikäraja: 16 (PEGI)